Vaalirahaa ja ääniharavia

Hallitus miettii parhaillaan tulisiko ehdokkaitten vaalirahoitukselle asettaa katto. Ideana on, että ehdokas ei voi ”ostaa” rahalla valtuustopaikkaa. Tavoite on hyvä. Miten kuitenkin saatetaan julkkisehdokkaat, jotka saavat runsaasti ilmaista mediatilaa, samalle lähtöviivalle?

Rahan käyttö vaaleissa on suurten kaupunkien ongelma. Pienessä maaseutukunnassa raha ei ratkaise. Panostin viime vaaleissa markkinointiin. Se kannatti, sillä sain yhden (1) äänen enemmän kuin edellisellä kerralla! Tuo ääni oli muuten kallis! Tosin voihan sitä ajatella niinkin, että ilman tuota panostusta äänimääräni olisi laskenut. Väitetään, että mainonnassa puolet on liikaa. Kun kukaan ei tiedä kumpi puoli, niin kaikki rahat kuitenkin käytetään.

Kuntavaaleja ei myöskään ratkaista ohjelmilla. Edellisellä kerralla Hattulan kokoomuksessa  markkinoimme mielestämme hyvää tavoiteohjelmaa. Tuli selkeästi takkiin. Puolueitten ohjelmat ovat niin lähellä toisiaan, että eroja on vaikea havaita. Ne ovat pienet, lähinnä asioitten painotuksissa. Ehkä itsenäisen kunnan asukkailla on myös asiat niin hyvin, että hyvilläkään ohjelmatavoitteilla ei ole merkitystä.

Kuntalaiset haluavat äänestää vaaleissa tuttua henkilöä. Hattulassa ääniharavia ovat olleet esimerkiksi nuohooja, upseeri, pankkivirkailija, terveydenhuollon ammattilaiset, opettaja jne.. He ovat henkilöitä, jotka ovat työssään kuntalaisten kanssa tekemisissä. Myös henkilöt, jotka saavat seudun medioissa näkyvyyttä, keräävät hyvin ääniä. He ovat paikallisia julkkiksia.

Vaalit ratkaistaan siten jo ehdokasasettelussa. Hyvät ehdokkaat ja suuri ehdokasmäärä takaavat hyvän lopputuloksen.  Asia  havainnollistuu selvästi, kun vertaa viime ja edellisen vaalin sekä kokoomuksen että sitoutumattomien ehdokaslistoja ja vaalitulosta. 

Demokratia on hieno hallintomuoto. Vaaleissa kansan tahto toteutuu suoraan ja luottamushenkilöitten päätöksissä välillisesti. Demokratiassa enemmistö päättää. Asioita vievät eteenpäin ne, jotka paneutuvat esityksiin ja joiden näkemykseen luotetaan. Heillä on luottamusta yli puoluerajojen. He eivät välttämättä ole ääniharavia vaan hiljaisia, tunnollisia puurtajia. 

Kommentti artikkeliin “Vaalirahaa ja ääniharavia”
Paluuviitteet
Katso mitä muut sanovat...
  1. […] Olen ennen aina kateellisena seurannut muiden äänisaaliita, enkä koskaan ole uskonut yltäväni tähän. Tuntojani olen tilittänyt ensimmäisessä blogissani Vaalirahaa ja ääniharavia. […]



Jätä kommentti

css.php