Miten parantaa kuntien tuottavuutta?

Viime päivinä on uutisvälineissä esitelty kuntaliitosten arviontien tulosta. Liitoksissa on keskitytty vain hallinnollisiin muutoksiin. Palvelurakenteiden muutokset ovat jääneet taka-alalle. Kunnilta on useissa puheenvuoroissa edellytetty tuottavuuden kasvua, viimeksi Hämeen Sanomat pääkirjoituksessaan. Tavoite on hyvä, mutta erittäin haastava.

Teollisuudessa tuottavuutta parannetaan automaatiota lisäämällä, jolloin työtä tarvitaan vähemmän. Prosessiteollisuudessa laitteita suurentamalla sama tai jopa pienempi henkilöstömäärä voi tuottaa enemmän. 

Työn tuottavuuden parantaminen kunnissa ei kuitenkaan ole helppoa. Kunnan toiminnat eivät ole prosessiteollisuutta. Ne ovat suuresti henkilösidonnaisia ja toimintaa on normitettu voimakkaasti. Päivähoidossa ei lapsiryhmiä voi suurentaa, kun asetus määrittelee, kuinka monta lasta päivähoitajalla voi olla.

Vanhustenhuollossa on samalla tavalla annettu suositus hoitaja-asiakassuhteesta. Omaisten esityksestä lääninhallitus ojentaa herkästi kuntaa, jos hoitajia on liian vähän. Johtaako tuottavuuden nosto siihen, että muutaman vuoden päästä robotit hoitavat meitä suurten ikäluokkien edustajia? Toivottavasti inhimillinen hoiva kuitenkin säilyy. 

Koulupuolella liikkumavaraa on enemmän, kun luokan kokoa ei ole määrätty. Kun itse kävin Hämeenlinnan lyseota, meitä oli 40 poikaa ensimmäisellä luokalla. Tuottavuusluvut olivat korkeat, mutta oppimistulokset ehkä nykyistä heikommat. Muistan, ettei opettaja kysymyksillään liian usein ennättänyt häiritä oppitunnin aikana. Taitaisivat sekä vanhemmat että opettajat älähtää, jos yrittäisimme palata vanhaan ”hyvään” aikaan. 

Itse uskon, että tuottavuuden parannusmahdollisuuksia on eniten terveydenhuollossa. Varsin suuri osa kustannuksista kertyy erikoissairaanhoidossa. Jos tuottavuutta onnistutaan parantamaan siellä, niin ehkä kustannusten nousut ovat tulevaisuudessa lähempänä yleistä kustannuskehitystä. En kuitenkaan usko, että terveydenhuollon kustannuksia voidaan nykyisestä alentaa.

Terveydenhuollon ulkoistamisen yhteydessä on havaittu, että yksityinen sektori voi työskennellä uudella tavalla ja tehokkaammin. Ulkoistaminen voi olla parempi vaihtoehto omalle tuotannolle.
 
Helpommin tuottavuutta voidaan nostaa hallinnossa ja teknisellä sektorilla. Tietotekniikka kirjanpidossa, palkanlaskennassa, puhelinvaihteessa jne. nostaa tuottavuutta. Näitä toimenpiteitä on seutukunnalla jo tehty. Niiden vaikutukset kuitenkin koko kunnan tuottavuuteen ovat marginaaliset.

Kun tutkijat ja valtakunnan poliitikot kritisoivat kuntien tuottavuutta, tuntuu siltä, että parantamismahdollisuuksia olisi lähes rajattomasti. Toivoisinkin puheenvuorojen käyttäjiltä konkreettisia ideoita uusista, mahdollisista toimenpiteistä.

Pitäisikö esimerkiksi päivähoidossa ja vanhustenhuollossa luopua kahlitsevasta normiohjauksesta? Toimintaympäristöt vaihtelevat suuresti, joten keskimääräinen normi ei toimi joka paikassa. Kunnan vastuulle jäisi toiminnan laatu ja tuottavuuden taso. Asiakaspalautteen perusteella kunta ohjaisi toimintaa. Tuottavuus voisi nousta, mutta varmaan myös keskustelut palvelun laadusta lisääntyisivät.

Tuottavuus on tärkeä tekijä, mutta vaikuttavuuttakaan ei saa unohtaa. Panostamalla ennaltaehkäisyyn tuottavuus perinteisessä mielessä laskee, mutta vaikuttavalla toiminnalla voidaan saada aikaan merkittäviä säästöjä tulevina vuosina.

Tuottavuuden parantamisen on oltava jatkuva prosessi kunnissa, kuten se on teollisuudessa ja palvelualoilla. Tuottavamman tavan kehittäminen edellyttää, että tunnemme omat kustannusrakenteemme ja prosessimme. Vaihtoehtoisia palveluita on oltava riittävästi myös tarjolla, mikä ei vielä ole tilanne sosiaali- ja terveyspuolella.

Ainakin Hattulassa toimimme normien pohjalta, jolloin tuottavuutta on vaikea enää nostaa. Aina kuitenkin budjettien yhteydessä pyrimme löytämään joitakin uusia parannuskeinoja. Pienistä puroista kertyy suuri virta.
 

6 kommenttia artikkeliin “Miten parantaa kuntien tuottavuutta?”
  1. avatar Riitta Nyqvist sanoo:

    ”Pienistä puroista kertyy suuri virta.”
    Taidatko tuon paremmin sanoa Kari.
    Oheisen tuleman äärelle pitäisi yksi jos toinenkin ison linjan vetäjä taluttaa vaikk vähän väkisin.
    Voidaan!
    Riitta

  2. avatar vainio marjaliisa sanoo:

    Hyvää phdiskelua koko kirjoituksesi. Kun julkisella sektorilla on
    oma historiansa ja eipä vuosikymmeniin ole puututtu sen rakenteisiin niin esimerkiksi tuottavuuden aikaansaaminen ei ole helposti saavutettavissa. Totta, teknisellä puolella on helposti mitattavissa tuottavuutta, mutta sosiaali-ja terveyspalvelut ! Kun 1990 luvulla julkisellekin sektorille tuli tulosjohtaminen niin sen toteuttaminen sosiaali- ja terveyspalveluissa ositain kariutui siihen ettei sopivia mittareita ”löytynyt” joitakin yksittäistapauksia lukuunottamatta
    ( päivähoito)Sosiaalipalveluissa on jo vuosikausia ollut tilanne se
    että ennaltaehkäisevälle työlle ei ole jäänyt aikaa koska liukuhihnamainen korjaava työ nielee kaiken työajan. Nyt on kuitenkin sosiaalipalveluihin käytännön työhön sosiaalipalveluissa seuraavaa:sosiaalityön sosiaaliohjauksen ja varhaiskasvatuksen mitoituslinjaus on kaksiosainen. Se ohjeistaa
    miten paljon työntekijän työajasta voi kuulua välitömään asiakastyöhön ja miten paljon työajasta pitäisi jättää välilliseen
    asiakastyöhön. Toisaalata mitoitus myös linjaa asiakasmääriä
    ja ryhmäkokoja erilaisissa työtehtävissä . Asiakastyön välitön osuus ( 60% kokonaisuudesta) sisältää valmistelua suunnittelua
    päätöksiä dokumentointia , yhteistyötä, konsultaatiota jne ja välillinen asiakastyö ( 40% kokonaisuudesta) yhteistyötä, kehittämistä, täydennyskoulutusta, työnohjausta ,perehdyttämistäkouluttamista konsultaatiota ja
    vaikuttamista). Välillisestä asiakastyöstä työnohjauksella on
    vaikuttava osuus tuottavuuden osalta, mutta tietääkseni kuntatyönantajat hyvin heikosti osoittavat määrärahoja työnohjaukseen. Itse olen ollut mukana työnohjauksessa useamman kerran ja kokemuksen perusteella voin sanoa että
    se todella ravistelee työntekijää monin eri tavoin. Työnohjaus ”tuntuu kalliilta” mutta hyvin käytettynä keinona tuottaa tulosta.
    Tähän lopuksi muutamia suositusluontoisia mittareita: aikuisten
    palvelut max 35-50/asiakasta/sosiaalityöntekijä tai sosiaaliohjaaja, lastensuojelu max 30 perhettä ( 1-2 lasta)sosiaalityöntekijä, 15 perhettä ( 1-2 lasta) /perhetyöntekijä ja
    varhaiskasvatuspalvelut yli 3 vuotiaiden lasten ryhmän enimmäiskoko 18 lasta ja alle 3 vuotiaiden 12 lasta.
    Koska itselleni on lähin aikusissosiaalityuö, niin sanoisin että keino millä päästään tuottavuuteen on norminmukaisen toimeentulotuen siirtäminen Kelan hoidettavaksi sekä tässä yhteydessä toimeentulotukea koskevan säännöstön muotoutuminen niin ettei siitä muodostu asiakasta passivoiva.
    Aikaisemmin tehtyjen Kelakokeilujen kohdalla kävi juuri näin, eli kokeilun päätyttyä asiakkaat palasivat kunnan sosiaalitoimen
    luukulle eli se oli tempputyöllistämiseen verrattava kokeilu.
    Uskoisin että kun työajasta osa käytetään välilliseen asiakastyöhön vaikka vaan työnohjauksen ja täydennyskoulutuksen kautta myös tuottavuus lisääntyy ja esimerkiksi sosiaalitoimessa yli sukupolvien kestävä asiakasketju
    saadaan vähenemään ( teoreettinen hypoteesi).

     

    Kari kommentoi:

    Marjaliisa,

    Sinulla on hyviä omakohtaisia kokemuksia ja ideoita. Niitä tarvitaan. Keskustelu vie asioita eteenpäin.

    Kari V.

  3. avatar Heikki Koskela sanoo:

    Hei Kari!
    Hyvä, että aloitit vapaan keskustelun, mitä kuntapuolella ehkä voitaisiin tehdä toisin ja tehokkaammin.
    Erikoissairaanhoito vei viime vuonna entisen perusturvasektorin rahoista kolmanneksen. Voisiko ajatella, että esim. Hämeenlinna tai Hattula-Janakkala kilpailuttaisivat leikkaukset. Nyt ne operaatiot, mitä ei tehdä Ahvenistolla, kilpailuttaa erikoissairaanhoito itse. Voisiko ajatella, että pyydetään tarjous x-kappaleesta lonkkaleikkauksia Suomesta, Ruotsista ja Virosta?
    Terveyskeskustoiminnassa voisi miettiä Vanajaveden sairaalan asemaa. Sinne tulee kymmenkunta toipilasta erikoissairaanhoidosta, ja he viipyvät siellä n. viikon. Tämä on mielestäni terveyskeskussairaalan oikeaa toimintaa. Sitten siellä on kymmenkunta alkoholidementikkoa, joiden paikka olisi jossain muualla. Loput noin sata ovat vanhuksia, joista suurin osa jonottaa hoivapaikkaa. Vanhainkodin vuodepaikan hinta on 60-70 euroa/vrk edullisempi kuin tk-sairaalan.
    Lisäksi sairaalan henkilökunnalla olisi kompetenssia tehdä tiettyjä leikkauksia, jos tilaa olisi enemmän ja vanhustyötä vähemmän.
    Vanhan sossun puolella kannattaa keskittyä taloudellisessa mielessä vanhuksiin. Vanhuksen hoivapaikan hinta on n. 130 ja päivähoitolapsen n. 40. On hyvä, että kaupungissa panostetaan voimakkaasti kotihoitoon, mutta jos vanhus tarvitsee neljä käyntiä vuorokaudessa, laitoshoito tulee halvemmaksi.
    Ennaltaehkäisevä työ on halvinta. Omaishoidon tuessa ei kannata pihistellä, ja päiväsairaalatoiminta (vanhusten viikottainen kerhotoiminta) pitää kotona olevat vanhukset virkeinä ja samalla heidän kuntoaan voi tarkkailla.
    Hämeenlinnan Terveyspalvelut-liikelaitos on aloittanut IKÄ+SENIORINEUVOLA-toiminnan, jonka uskon olevan tuottoisan ja miellyttävän palvelumuodon, jossa päiväsairaalatoiminta on viety uudelle tasolle.
    Pohditaan asioita kiihkottomasti. Terv. Hessu K.

     

    Kari kommentoi:

    Terve Heikki,

    Kyllä näissä terveydenhuollon prosesseissa on kehittämisen mahdollisuuksia. Kuuntelin tänään Hämeen Liiton HämePro-seminaarissa vuorineuvos Kari Neilimoa. Hän painotti, että jonkun tulee omistaa toimintaprosessit. Jos omistajaa ei ole, tehdään osaoptimointeja, mikä ei ole kokonaisuuden edun mukaista. Esimerkkinä Neilimo mainitsi suomalaisen terveydenhuoitojärjestelmän, jossa omistajina ovat kunnan perusturva, kuntayhtymän perusterveydenhoito ja kuntayhtymän erikoissairaanhoito. Kyllä luottamushenkilöille riittää vielä töitä!

    Terv. Kari V.  

     

  4. avatar Esko Helle sanoo:

    Tuottavuus ja tehokkuus-termit ovat vieneet julkisia palveluja vikasuuntaan. Tarkastellaan miltei ainoastaan rahavirtoja, taloudellisia ulottuvuuksia.
    ”Tuottavuusmittarit” mittaavat usein aivan muuta kuin tuottavuutta.

    Vaikuttavuus, johon Kari Ventolakin viittaa kirjoituksensa lopussa, on paljon tärkeämpää, kun arvioidaan tuloksia. Vaikuttavuutta tulisi tarkastella. Ja kun sitä mitataan, aikajana on paljon pitempi kuin vuosi.

    Palvelujen pilkkominen, yksityistäminen ja muut sen kaltaiset toimet aiheuttavat, että kokonaisvastuu katoaa. Samalla kustannukset ainakin pitemmällä tähtäyksellä kasvavat. Tällöin myös ongelmien ennaltaehkäisy jää lapsipuolen asemaan.

    Sairaanhoito korostuu, koska sen suoritteita on helpompi mitata ja samalla em. vaikuttavuus usein unohdetaan. Yksilöllinen terveydenhoito mukaan lukien elin-, työ- ja sosiaallisten olojen vaikutus jää rekisteröimättä.

    Pilkkoutunut sairaanhoito lisääntyvine keikkalääkäreineen tuottaa lisää ja liikaa erilaisia tutkimuksia. Tuotteita tulee lisää, mutta niiden vaikuttavuus on usein lähellä nollaa.

     

    Kari kommentoi:

    Olet Esko oikeassa, että vaikuttavuutta pitää tavoitella. Se on kuitenkin valitettavasti monin verroin vaikeampaa mitata kuin tuottavuus, mihin itsekin viittaat. Toivottavasti organisaatio tekee vaikuttavia toimenpiteitä tehokkaasti. Olen samaa mieltä kanssasi, että ennaltaehkäisy jää helposti lapsipuolen asemaan.

    Terv. Kari V. 

  5. avatar Sari R sanoo:

    Tervehdys- Kari aloitti pohtimaan sitä ydintä, miksi ollaan rakenteita lähdetty uudistamaan. Hyvinvointipalveluissa tuottavuus on vaikuttavuutta, ja hyvinvoinnin lisääntymistä, eikö totta? Tuottavuuteen voidaan vaikuttaa kolmella (ainakin) keskeisellä asialla: 1. Asiakaslähtöisyys – siis se että ihmiset saavat sitä mitä omaan tilanteeseensa tarvitsevat, oikea-aikaisesti ja riittävissä määrin- on lähtökohta josta tinkimällä ei saada mitään aikaan. 2. Joustavuus- ei aina samaa vaan tilanteen mukaan 3. Osallisuus- että asiakas on itse mukana palveluiden suunnittelussa ja kokee tulevansa kuulluksi sekä on edelleen elämänsä suurin suunnittelija ja vahvoin vaikuttaja.
    Haasteita riittää!

     

    Kari kommentoi:

    Hyvä kommentti Sari. Huomaan, että miellämme määritelmät hieman eri tavoin. Minä koen tuottavuuden liittyvän prosessin tehokkuuteen. Vaikuttavuus syntyy siitä, että osaamme tehdä oikeita asioita. Sinulle tuottavuus on samalla vaikuttavuutta. Se on itseasiassa laajempi ja parempi tarkastelukulma. Asiakasnäkökulman esiin nostaminen kommentissasi on tärkeää.

    Terv. Kari V.  

  6. avatar Elina Hanska sanoo:

    Hyvä Kari, ajankohtainen aihe tosiaan, tästä riittää varmaan juttua!

    Tuottavuuden parantaminen kuntataloudessa on tosiaan hyvin haastava urakka, eikä varmasti vähiten siksi, että koko byrokraattinen koneisto kunnallishallinnossa tulisi laittaa uusiksi. Prosessikuvaukset ja strategiat ovat erinomaisen hyviä työkaluja, kun niihin sitoudutaan ja niitä käytetään oikein. On vain harmi, että monessa kunnassa ”haaskataan” aikaa erilaisten strategioiden ja prosessikuvausten tekemiseen ja sitten se jääkin siihen. Joko prosessin mukaista toimintaa onkin mahdoton toteuttaa tai strategian mukaista linjausta ei sitten noudatetakaan.

    On aivan turha laatia hieno prosessikuvaus kuinka tilanteessa kuin tilanteessa toimitaan, jos ei ole resursseja toimia. Esim. jos prosessikuvauksessa kerrotaan, että lukivaikeuksista kärsivä lapsi ohjataan puheterapeutille ja siihen ei sitten olekaan resursseja tai ajat menevät 1-2v päähän, niin varmaan ymmärrämme, että silloin ollaan pahasti myöhässä.
    Samankaltaisia esimerkkejä löytyy mielenterveyspuolelta, vanhuspuolelta jne.

    Tärkeää on myös se ennaltaehkäisy. Siihen vaan ei tahdo varoja löytyä ja sitten korjataan satoa eli kuluja tulee ja reippaasti, kun apua ei saada silloin, kun vielä olisi mahdollista pärjätä vähemmällä resursoinnilla. Tätä löytyy joka sektorilta terveyden- ja sosiaalihuollosta. Esim. omaishoitajien tukimahdollisuudet pitäisi saada paljon nykyistä kattavammiksi, lastensuojelussa ja perhetyössä jonot ovat aivan liian pitkiä, vanhusten ennaltaehkäiseviä kotikäyntejä tulisi voida tehdä, jotta palvelutarpeet saataisiin ajoissa kartoitettua ja ongelmia voitaisiin poistaa vähäisillä ratkaisuilla.

    Olen ollut palveluneuvojakoulutuksessa ja miettinyt juuri tälläkin viikolla, miten huimasti palveluneuvonnalla voidaan säästää yhteiskunnan kustannuksia. Kun kuhunkin asiakastapaukseen voidaan kunnolla keskittyä ja hoitaa kokonaisuus esim. palveluiden kohdalla kuntoon, saadaan aikaan varmasti säästöjä. Tämän päivän terveyden- ja sosiaalihuollosta puuttuu kokonaisuuksien hallinta ja siinä on yksi ongelman ydin. Moni tekee tahollaan jotain, mutta kukaan ei kaikkea, kenelläkään ei ole aikaa kuin ”vähän”, joten asiat tuppaavat jäämään puolitiehen. Palveluneuvonnalla voidaan edesauttaa asiakkaan ja palvelun kohtaamista ja siinä saadaan varmasti aikaan todellisia säästöjä (euroina ja hyvinvoinnin lisääntymisenä).

    Jatketaan pohdintaa, mielenkiintoista keskustelua!
    Elina

     

    Kari kommentoi:

    Hyvä kommentti Elina! Meidän pitäisi päästä paremmin näiden kokonaisuuksien hallintaan. Se ei vain ole helppoa. Olen samaa mieltä kanssasi, että strategiat ja prosessikuvaukset pitää saada hyödynnettyä. Meillä Hattulassakin on hieno perusturvan strategia. Sen käytäntöön soveltaminen on alkutekijöissä lukuunottamatta perusterveydenhuollon hankkimista ostopalveluina. Sekin syntyi, kun olimme ajolähtötilanteessa. Jatketaan keskutelua ja pohdintaa.

    Terv. Kari V. 

Jätä kommentti

css.php