Mediamaksu on pakkomyyntiä

Loma-aikana voisi rentoutua myös television ääressä, mutta kun pääosa ohjelmatarjonnasta on kevyttä ja tylsää. Kesäaikana tilanne erityisesti korostuu. Ohjelmiston täyttävät lukuisat uusinnat. Kanavasta riippuen on amerikkalaista, englantilaista, saksalaista, italialaista tai ranskalaista sarjaohjelmaa. Joukkoon on eksynyt joku norjalainen tai tanskalainen ohjelma. On poliisi-, rikostutkija-, sairaala-, perhe- yms. sarjaa tai muuta saippuaoopperaa. 

Kansalaiset haluavat myös reality tv:tä. Voimme seurata mm. aviopuolison valintaa, häiden valmistelua, painonpudotusta, kokkien kilpailuja tai huippumallin etsimistä. Varvemmaksi vakuudeksi näytetään vielä samaa ohjelmaformaattia parilta eri mantereelta ja Suomestakin.

Voimme kurkistaa mm. palomiesten, poliisien ja sairaalaan työhön. Sinänsä mielenkiintoista nähdä toimintaa aloilla, joiden kanssa ei päivittäin ole tekemisissä. Kun viikonvaihteessa oli useita sairaalasarjan jaksoja peräkkäin uusintoina, ryhdyin katsomaan niitä. Jo toisesta jaksosta alkaen sarja alkoi toistaa itseään. Kovin olivat jaksot samalla, pinnallisella kaavalla tehty.

Ilmeisesti nuoret ovat innokkaita interaktiivisen tv:n käyttäjiä. Muuten en ymmärrä niitä toinen toistaan ihmeellisempiä pelejä, joihin pitäisi lähettää tekstiviesti. Paljonkohan näihin peleihin muuten käytetään rahaa. 

Jotta ei vain moitittaisi, niin kyllä televisiosta tulee korkeatasoistakin ohjelmaa. Esimerkiksi eräät historialliset ja luontodokumentit ovat hyvin toimitettuja. Myös uutistoimitukseen voi olla tyytyväinen. Tosin kesällä uutistarjonta on aika köyhiä. Koko kesä on uutisoitu vaalirahoituksesta ja KEVA:sta. Toivottavasti joitakin muita aiheita löytyy pian.

Kyllähän sanomalehtienkin sisältö ohenee varsinkin kesäaikaan, mutta aina niistä löytyy jotain paikallisesti kiinnostavaa. Lehtien osalta voin itse päättää, mitkä minua kiinnostavat ja tilata vain ne.

Television kohdalla tilanne on toinen. Televisiolupa, jota nyt ollaan muuttamassa mediamaksuksi, on todellista pakkomyyntiä. Mediamaksuhan pitää maksaa, vaikka tv:tä ei omistaisikaan. Vaikka omistaisi tv:n, ei näistä kesäkauden uusintaohjelmista kannattaisi juuri maksaa. Ei ole lainkaan ihme, että 58 % kansalaisista vastustaa mediamaksua. Jos televisiosta tulisi katsomisen arvoista, niin kyllä kansalaiset haluaisivat myös maksaa maksun.    

5 kommenttia artikkeliin “Mediamaksu on pakkomyyntiä”
  1. avatar Jari Ranne sanoo:

    Kyllä ihmisten pitäisi itse saada päättää, mitä haluavat ostaa tai jättää ostamatta, myös tv-ohjelmien osalta. Yle osoittaa nyt mediamaksusuunnitelmillaan, että se on maksupolitiikassaan jäänyt vuosisadan puolelle eikä kykene tarjoamaan niin hyvää ohjelmaa, että ihmiset haluaisivat sitä heiltä ostaa. Suunniteltu pakkomediamaksu on lisävero.

  2. avatar Johanna Ventola sanoo:

    Hetkinen nyt! Karin kuvailemat tosi-tv- ja peliohjelmat lähetetään kaupallisilta kanavilta. Huomauttaisin myös, että julkisen median maksutavan päättää yhteiskunta, ei Yle. Yleä voi siis kritisoida tarjoamistaan sisällöistä, mutta ei rahoitustavasta. Tämä arvostelu kuuluu ihan eri osoitteeseen.

    Lisäksi pitää muistaa, että Yle on julkinen palvelu. Sen tehtävä on tarjota kaikille jotain. Tarkoitus ei ole miellyttää koko ajan enemmistöä, vaan huolehtia myös vähemmistöistä. Yhden mielestä urheilu ei kuulu Ylelle, mutta toinen repii pelihousunsa, jos ei näe lätkän mm-kisoja ilman maksukorttia. Kolmas janoaa radiodokumentteja, neljäs haluaa vain kuunnella musiikkia, viides säilyttää juurensa seuraamalla saamenkielisiä ohjelmia… Mieltymysten lista on loputon. Siksi olisi tarpeen määrittää jukisen median tarjonta nykyistä tarkemmin. Yleläiset kuulisivat mielellään, mitä tarkalleen ottaen arvostetaan niin paljon että sitä pitää olla julkisesti tarjolla. Olisi helpompi täyttää odotukset, jos normit olisivat konkreettisemmat kuin ”jokaisella on varallisuudesta riippumatta oikeus tietoon, taiteeseen ja viihteeseen”. Mitä ihmettä esimerkiksi olisi tuo kommentoijan kaipaama ”niin hyvä ohjelma, että ihmiset haluaisivat sitä heiltä ostaa”? Ilmeisesti nykyiset uutiset, lastenohjelmat, kotimaiset sarjat ja elokuvat, dokumentit, ajankohtais- ja asiaohjelmat ja radioteatteri eivät ole sellaisia.

    Mediamaksun yhteydessä on tärkeä ymmärtää, että Yle tekee muutakin kuin televisiota. Satunpa tietämään, että esimerkiksi blogikirjoittaja itse kuuntelee lähestulkoon ainoastaan vain Ylen radiokanavia – myös kesällä! Tähän asti televisiolupamaksulla on rahoitettu myös radiokanavat sekä netti (josta muuten moni televisiotonkin on käynyt katsomassa televisio-ohjelmat). Tässä suhteessa mediamaksu olisi tv-lupaa tasa-arvoisempi, koska maksu jakautuisi laajemmin käyttäjien kesken.

    Mediamaksun vaihtoehdoksi on ehdotettu maksukorttia, jonka avulla maksettaisiin vain seuratuista ohjelmista. Jos haluaa maksaa vain siitä mitä käyttää, voi sanoa reilusti kyseenalaistavansa koko julkisen palvelun tarpeellisuuden. Näin saa toki tehdäkin myös median osalta. Mielipidettä muodostaessa kannattaa kuitenkin tutustua esimerkiksi Yhdysvaltojen ja Uuden-Seelannin mediamaailmoihin. Ensimmäisessä julkisen palvelun osuus on pari prosenttia, jälkimmäisessä se on ajettu kokonaan alas.

  3. avatar Riitta Nyqvist sanoo:

    Tervehdys Johanna!
    Olen kanssasi samaa mieltä, mediamaksu on tasa-arvoisempi/demokraattisempi.
    Se on yllättävän monilta jäänyt huomaamatta,
    etteivät YLEn radiokanavat elä pelkällä pyhällä hengellä.
    Radioaktiivisena kuulijana voin vain ihailla ammattitaitoa, jota eri sektoreilla piisaa. Toivottavasti rima pysyy jatkossakin korkealla.
    Tv:n puolella toivoisin näiden uusintojen-uusintojen-uusintoja kavennettavan.
    Urheilua ei saisi tuupata tuutista muiden ohjelmien kustannuksella.
    Toivottavasti YLE ei lähde matkimaan kaupallisten kanavien realityjä ja häpeä-ohjelmistoja.
    Kyllä siellä vielä sen verran katsottavaakin on, että ei tuo mediamaksu kirvele.
    Jos vertaan mediamaksua mm. elokuva-konsertti-lippujen hintoihin.
    T. Riitta

  4. avatar Jorma Saloranta sanoo:

    YLE ui tässä kysymyksessä samassa aallokossa kuin esimerkiksi Englannin tai Saksan vastavat yhtiöt. Näissä kaikissa maissa on menossa operaatioita muuttaa rahoitusperiaatteita vastaamaan uuden tekniikan luomaa tilannetta.

    Rahoitusasian rinnalla esiintyy säälittävän matalatasoisia mielipiteitä ”mainostelevisioiilta”, ikään kuin he saisivat omia kaikki kaupallisesti menestyvät ohjelmat.

    Olisikin järkevää ottaa 2-3 vuoden rauhoittava tauko rahoituskeskusteluun ja katsotaan, mihin suuntaan Euroopan suuret maat ratkaisumalleissaan menevät ja millä aikataululla. Nyt kummallakin mainitulla maalla on kovin sotkuiset sekamallit, olen käsittänyt, Saksassa vieläpä osavaltiokohtaisesti.

    Soppaan kuuluu Teosto/Gramex omine vaatimuksineen. Haluaisinkin kuulla pitävän neuvottelutuloksen ensin heidän saamisestaan ruotuun. Vanhat merkit pitävät paikkansa, että ensin Suomi säätää, sitten EU säätää ja sitten Suomi säätää eli korjaa takasiinpäin. Odotellaan.

  5. avatar Kari Ventola sanoo:

    Hei Johanna,
    Hyvä että otit esille Ylen yleishyödyllisen tehtävän ja merkityksen. Kansalaisten enemmistö eivät tätä kuitenkaan miellä ja kokevat mediamaksun negatiivisesti. Jarin toteamus mediamaksusta verona pitää mielestäni paikkansa. Aikanaan auton käyttömaksun piti olla tilapäinen valtion kassan paikkausoperaatio, mutta pysyväksi veroluontoiseksi maksuksi se jäi. Muitakin vastaavia esimerkkejä löytyy. Mielestäni maksuja ja veroja pitäisi kerätä mieluummin käytön mukaan eikä kiinteänä.

    Kun Yle on kansalaisten yhteinen media, jolla on yleishyödyllisiä tehtäviä, niin rahoitus pitäisi hoitaa silloin valtion budjetista, eikä erillisellä mediamaksulla. Poliitikot ajavat sitä, koska tällöin nekin, jotka eivät maksa pienten tulojen vuoksi veroja joutuvat maksamaan mediamaksun. Se olisi verotuksen ulkopuolella, jolloin veroaste jää hieman alhaisemmaksi.

    Jorman ajatuksessa ottaa tuumaustauko on vinha perä. Voisimme oppia muiden maiden kokemuksista. Samalla jäisi aikaa käydä keskustelua myös budjettirahoituksen ja mediamaksun välillä. Ehkä kansan enemmistö saattaisi hyvin perusteltuna hyväksyä mediamaksun demokraattisempana ja tasapuolisempana, mutta tällä hetkellä selvä enemmistö on sitä vastaan.
    Terv. Kari V.

Jätä kommentti

css.php