Puukartelleja ja markkinavoimia

Olemme Suomessa uskoneet markkinavoimien toimivan. Ongelmitta ei kuitenkaan ole selvitty. Pari kartellia on paljastunut. Nyt Markkinaoikeus on tuominnut Stora Enson ja Metsäliiton yhteensä 51 miljoonan euron sakkoihin raakapuukartellista. Kiellettyä hintayhteistyötä tehtiin 1997-2004. UPM selvisi ilman sakkoja, kun paljasti kartellin.

Mielenkiintoiseksi uutisen tekee se, että Metsäliitto oli toinen sakon saaja. Metsänomistajat omistavat osuuskuntansa kautta Metsäliitto-konsernia. Eivät isännät ole ilmeisesti onnistuneet vahtimaan renkejään.  

Puun myyjänä olen joskus ihmetellyt, että tarjouksia ei ole tullut. Eräs puunostaja, totesi ettei hän käy toisen yhtiön reviiriin kuuluville metsänomistajille tarjoamassa. Tilat ovat siten ilmeisesti olleet jaettuna eri yhtiöille.

Onhan minullakin joskus ollut erityyppisiä yhteistyösopimuksia, joiden avulla ostajat ovat pyrkineet sitomaan myyjiä pitkäjänteiseen toimintaan. Uskoni näihn sopimuksiin kuitenkin hupeni, kun totesin sopimusyhtiön tarjoavan muita huonompaa hintaa. Nyt luotan markkinavoimiin.

Eivät markkinavoimat silti vielä puukaupassa kovin hyvin toimi. Kolme suurinta konsernia  määrittelee käytännössä hintatason. Pienemmät puunostajat voivat joissakin tapauksissa tarjota parempaakin hintaa, mutta niiden ostovolyymi on pienempi. Kyllä siinä pieni puunmyyjä tuntee mahdollisuutensa aika heikoksi, kun suuri globaali konserni on vastassa.  

Yhtiöt tarjoavat nykyisiä erilaisia metsänhoitosopimuksia. Itse uskon, että metsänhoitoyhdistyksestä saan puolueettoman neuvonnan. Suositusten pohjana ovat puhtaasti metsänhoidolliset näkökohdat eikä yhtiön mahdolliset hetkelliset puunostotarpeet.

Kun metsänhoitoyhdistykset ovat auttaneet eri tavoin puunmyyjiä puukaupassa, sitäkin on pidetty kilpailua vääristävänä tekijänä. Saapa nähdä seuraako puukartelliasiassa toinen näytös.

4 kommenttia artikkeliin “Puukartelleja ja markkinavoimia”
  1. avatar Ilmari sanoo:

    Evp. ostajana totean,että ihan aina ei kaikkia leimikkotietoja mhy:ssä oltu laitettu kaikkien ostajien lokeroon.Valitettavasti. Pitivät kai siellä selvänä että. myyjä kuuluu määrätyn ostajan etupiiriin ja näin ne leimikkotiedot eivät edes tulleet kaikkien ostajien tietoon.
    Oli huono tarjota jos ei ollut leimikosta mitään tietoa.Halua kyllä oli ja aina sopiviin kohteisiin tarjottiinkin. Mutta jonkun kerran myös näistä tarjouksista tuli oman yhtiön pääkonttorin kautta viestejä; että ”mitä se siellä sohlaa”. Eli kyllä nämä” kolme suurta”, tai ainakin yksi niistä, tilannetta seurasivat ja äkkiä myös raportoivat eteenpäin. Vaihtopuun hinnalla ja vastaanotolla oli hyvä yrittää pitää kuria. Itse en siitä ollut moksiskaan, vaikka välillä tuli johonkin leimikkoon pääkonttoriltakin suoraan ns.apteekin hinnat”.Tarjosin sen mukaan mitä mieli teki ja miltä leimikko näytti.
    Metsänhoitoyhdistyksellä on oma tärkeä roolinsa tässä ketjussa. Se pitää ehdottommasti säilyttää entisellään eikä juuri mitenkään muuttaa.

  2. avatar Kari Ventola sanoo:

    Terve Ilari,
    Mielenkiintoinen tieto, että aina leimikon tiedot eivät tulleet kaikille ostajille. Olikohan kyseessä inhimillinen erehdys vai jopa tarkoituksenmukainen toiminta? Olen tähän saakka uskonut, että tietoa on jaettu tasapuolisesti kaikille.

    Mielenkiintoista oli Helsingin Sanomista lukea, että Enso nosti tahallaan tukin hintaa sadakseen selluraaka-ainetta. Se oli sille edullinen ratkaisu raaka-ainemixin osalta. Päätös ajoi kuitenkin pieniä sahoja ahdinkoon. Ainakin tällä kohdalla raaka-aineesta kilpailtiin.
    t. Kari V.

  3. avatar Ilmari sanoo:

    Menin vajaat parikymmentä vuotta sitten uutena ostajana erääseen mhy:een ja toimistonhoitaja soitti maastossa olevalle toiminnanjohtajalle,että voiko tällaiselle ostajalle leimikkotietoja antaa. Keskustelivat pitään, sai ilmeisesti luvan ja antoi 3-4 vuotta vanhoja rääseikköleimikoiden leimikkotietoja. Osa oli hakattu jo ja osa oli mitä hatelikkoja oli. Että tämmöinen tapaus tällä kertaa.
    Keskellä pitäjää oli ”yhden suuren” saha.

  4. avatar Heikki Koskela sanoo:

    Moro!
    Metsänmyyjillä oli savujako tiedossa, muttei sitä, että se oli näin systemaattista. Kun kartelli loppui, lähtivät raakapuun hinnat laukkaan. Oli tietysti siihen muitakin syitä.
    Minä tiedustelin aina hintatiedot puun ostajilta ennen kuin tein hakkuuilmoituksen mhy:lle. Yleensä oli makuasia kenelle myi, koska hinnat olivat niin lähellä toisiaan. Toisaalta, saman alan toimijoilla ei isoja hintaeroja voi ollakaan.
    Sahoille pitäisi myöntää sähkön hintatariffi, niin saataisiin kuitupuulle oikea hinta. Sen ei tarvitse olla tuulivoiman luokkaa.
    Terv. Hessu K.

Jätä kommentti

css.php