Esi-isien työtä kunnioittaen I

Kun esi-isäni ainakin seitsemän sukupolvea ja yli 300 vuotta sitten etsivät talon paikkaa, he päättivät asettua asumaan Mierolan virran varrelle. Nykyisin kulttuurihistoriallisesti arvokkaaseen Vanajaveden laaksoon. Vanajavesi toimi tuolloin yärkeänä liikenneväylänä.

Rantarakentamista suositaan

Silloin ei rakentamista säännelty kuten nykyisin. Rantaan sai rakentaa rajoituksetta ilman kunnan normitusta. Rantarakentaminen oli jopa viisasta. Navetta tehtiin lähimmäksi virtaa, jotta eläimille oli helppo nostaa juomavettä. Perustuksen kivet ja lantapatterin paikalla metrin kerros mustaa multaa aivan rantaviivan tuntumassa kertovat nykyisin tästä historiasta. Päärakennus oli hieman kauempana rannasta ja muut talousrakennukset loivasti nousevan rinteen päällä.

Talon paikka oli hyvin valittu Vanajaveden vesistön varrella. Maat olivat hikeviä hieta- ja turvemaita, jotka kasvoivat hyvin. Puolen kilometrin päässä oli Vanajaveden rantaniitty, josta oli hyvä kerätä karjalle heiniä talveksi. 

Maaperä suosi myös metsänkasvua, joten puuta oli runsaasti tarveaineiksi ja lämmittämiseen. Metsiä kuitenkin hakattiin säästeliäästi. ”Isännät pelkäävät metsänloppua ja akat maailmanloppua”, on pitänyt tälläkin tilalla paikkansa. Vasta viime vuosikymmeninä on tiedostettu, että kirves on talousmetsän ystävä. 

Luontoa vaalien

Talonpojat ovat aina vaalineet ja hoivanneet luontoa. Se on tarjonnut heille elannon. Esi-isien työtä on kunnioitettu ja perinteitä vaalittu. Hartiavoimin raivattiin uusia peltoja ja lohkot nimettiin kuvaavasti: Kotipelto, Tiilivaki, Takaportti, Kotosuo, Pihaniitty, Mettämoisio, Kuokkamaa, Peräsuo, Rietoo, Kolmio, Tienhaara. Koneiden käytön helpottamiseksi pellot salaojitettiin. Vanajaveden säännöstely mahdollisti entisen tulvaniityn viljelyn.  

Karjanlantaa on käytetty peltoviljelykaudella lannoitteena. Nykyisistä viljavuuskartoista voi lukea viljelykulttuurin vaikutuksen. Talouskeskuksen lähimmät pellot ovat ravinnerikkaimmat. Ravinnemäärät laskevat karjanlannan ajomatkan kasvaessa. Jopa samalla lohkolla talouskeskuksen läheisin kulma on viljavampi kuin takanurkka. Lantaa ei riittänyt tai sitä jaksettu ajaa tasaisesti etäisimpiinkin kohtiin.

Isoisäni rakensi tuotantorakennuksia, joita isäni modernisoi. Itse olen korjannut rakennuskantaa sekä kunnostanut puutarhaa ja talouskeskuksen ympäristöä.
Nykyajan suuntaukset näkyvät myös tilan hoidossa. Viljely on nykytermein ulkoistettu eli pellot vuokrattu. Isäntäperheen oma työpanos kohdistuu metsänhoitoon ja suvun perinteiden sekä tilan kulttuurihistorian vaalimiseen.

Kulttuuriperintö vaalittavana

Hattulassa on parhaillaan menossa osayleiskaavan tarkistus. Maisema- ja kulttuuriympäristöselvityksessä on tilasta mielenkiintoista, osin uutta tietoa:

”Ventolan kylästä muodostettiin 1600-luvun alussa rustholli. Nykyinen vuonna 1911 rakennettu päärakennus ja pihapiiri ovat samalla paikalla kuin 1700-luvun kartassa.
Ventolan rustholli näkyy hyvin Mierolan sillalta ja sillankorvan uuden kahvion pihalta. Kun vuoden 1773 tiluskarttaa vertaa nykypäivän peruskarttaan, huomaa, että pellot, rakennukset ja tilan läpi luode-kaakko-suuntaisesti kulkeva tie ovat käytännössä pysyneet samoilla paikoilla karttojen laatimisen välisen ajan – yli 200 vuotta. Ventola on poikkeuksellisen hyvin säilynyt kokonaisuus, jonka arvoa nostaa sen keskeinen sijainti Vanajaveden kapeikon kulttuurimaisemassa.

Arvokkainta Ventolan maisemassa on Ventolan tila ja sitä ympäröivä, vähintään 230 vuotta samanlaisena säilynyt maatalousmaisema.”

Tilan tulevaisuus?

Ei mikään ole niin vaikeaa kuin tulevaisuuden ennustaminen, sanotaan. Seuraavassa blogikirjoituksessani muutaman päivän päästä yritän tarkastella tilan tulevaisuutta osayleiskaavan valossa.

3 kommenttia artikkeliin “Esi-isien työtä kunnioittaen I”
  1. avatar Heikki Koskela sanoo:

    Terve Kari!
    On EU:ssa jotain hyvääkin: peltojen eli peruslohkojen nimet tuli kirjattua lomakkeisiin. Esimerkiksi tilan vaihtaessa omistajaa peltojen vanhat nimet jäivät unholaan ennen EU:a. Se, että paikannimet säilyvät, on kulttuurihistoriaa.
    Vanajaveden laakso on tosiaan asutukseltaan vanha paikka. Esimerkiksi kotikyläni Heinu on mainittu historiassa kirjoitettuna ensimmäisen kerran v. 1374. Talot täällä on perustettu 1500-luvulla.
    Saa nähdä, miten käy seuraavan sukupolven aikana. Uskon kuitenkin, että maata täällä viljellään aina.
    Hauskaa Joulua t. Hessu K.

  2. avatar Tarja Raninen sanoo:

    Terve,
    olet siis Heinusta kotoisin, siispä kysäisen: tiedätkö mikä on Saaren virkatalo/puustelli, johon kuuluu Ylöstalo-niminen lampuodin viljelemä tila? Se tunnettiin myös nimellä Parckula. Sukutukimuksessa on nimittäin päästy vaiheeseen, jossa esi-isä on ko. paikassa vaikuttanut, mutta seutua tuntemattomana ei osata paikallistaa taloa. Poikettiin kerran jopa Hki-Tre-matkalla Heinuntielle, ja ainakin siellä näkyi olevan säästetty joitain historiallisia rakennuksia.

  3. avatar Heikki Koskela sanoo:

    Moi Tarja!
    Lähetin sähköpostia!
    T. Hessu K.

Jätä kommentti

css.php