Esi-isien työtä kunnioittaen II

Kunnalla on yksinoikeus ja velvollisuus kaavoittaa alueitaan. Hyvällä kaavoituksella luodaan viihtyisä, toimivan ja turvallinen yhdyskuntarakenne.

Hattulassa rakentaminen on perustunut pitkälle poikkeuslupiin. Uutta asutusta on sijoittunut ympäri pitäjää. Nyt osayleiskaavoilla pyritään ohjaamaan rakentamista ja tiivistämään taajamarakennetta sekä osoittamaan asuntotuotantoon uusia alueita.

Nykyisin ympäristökysymykset ovat nousseet voimakkaasti esille. Tiivis taajamarakenne mahdollistaa joukkoliikenteen, mikä vähentää päästöjä. Kunnan palvelujen kannalta tiivis yhdyskuntarakenne on myös edullisempi. Esimerkiksi koulukyydit vähenevät. Kotipalvelussa pitkät matkat vähentävät, jolloin asiakkaan luona käytettävää aikaa on enemmän. Kotipalvelutyötä tekevää henkilökuntaa tarvitaan silloin vähemmän.

Arvokas kulttuuriympäristö

Kaavoituksessa yhteiskunnan ja yksityinen etu kohtaavat. Yksityinen etu joutuu väistymään yleisen edun tieltä. Suomessa kuitenkin yksityistä omistusoikeutta on kunnioitettu ja noudatettu täyden korvauksen periaatetta.

Kaavassa tilamme talouskeskus on merkitty suojeltavaksi alueeksi. Kulttuuriperintöä on hieno vaalia. Nykyinen sukupolvi tekee sen mielellään. Seuraavalla sukupolvellakin siihen on mahdollisuudet, mutta sen jälkeen viimeistään alkavat vaikeudet, kun suuri rakennuskanta alkaa ikääntyä ja vaatii korjaustoimenpiteitä.

Valtuusto varmaan mielellään vahvistaa tällaisen kaavan. Päätöstä tehtäessä ei varmaan ajatella kaavamerkinnän vaikutuksia. Se rajoittaa rakennusten purkamista ja uudisrakentamista sekä velvoittaa säilyttämään ympäristön entisellään.  Päättäjät tuskin tietävät, kuinka paljon rahaa suuren tyhjillään olevan ja tuottamattoman rakennuskannan ylläpito vaatii. Yksityinen maanomistaja joutuu kohtuuttoman taloudellisen rasituksen kohteeksi.  Vaikka kunta päättää kaavasta ja valvoo sen toteutumista, siltä tuskin on tukea luvassa rakennusten kunnossapitoon. Museoviraston avustuksia on turha odottaa tällaiseen kohteeseen.

Tilan toiminta loppuu

Tilan metsät on merkitty asuntoalueiksi. Siltä osin, kun alueita ei tontiteta, metsät on merkitty lähivirkistysalueiksi. Niillä tulee kyseeseen vain puistomainen metsänhoito ei normaali metsätalous. Tuottoa ei metsästä tällöin tule.

Mustanmeren alue on merkitty luonnonsuojelualueeksi. Lintuharrastajana ymmärrän ja hyväksyn luonnonsuojelun. Voimassa olevassa osayleiskaavassa alue on myös suojeltu. Uutta on nyt se, että suojelualue on ulotettu myös normaaliin talousmetsään. En ymmärrä toimenpiteen kytkentää Mervenlahden suojeluun. Eivät vesilinnut ja kahlaajat mielestäni asusta talousmetsässä!

Kun asuinalueet ulottuvat pellon reunaan, voi odottaa tulevina vuosina valituksia maatalouden aiheuttamista pöly-, melu-, haju- ja liikennehaitoista. Näin on käynyt muuallakin. Asukkaat tarkastelevat asioista omista lähtökohdistaan. He eivät muista, että viljelijä harjoittaa ammattiaan. Omakotiasutus on tullut jälkeenpäin peltojen lähelle. Tonttia hankkiessaan heidän on pitänyt olla tietoisia mahdollisesta viihtyvyyshaitasta.

Tilalla elinkeinon harjoittaminen on tämän jälkeen lähes mahdotonta. Vuosisatojen sukupolvien ketju katkeaa. Esi-isien perinnölle ei löydy silloin enää vaalijaa. Kai tämä on sitä yhteiskunnan kehittymistä.

Jätä kommentti

css.php