Mummoja vai marsuja?

Kamu

Vanhustenhoidon huonosta tilasta on keskusteltu vilkkaasti. Vanhuksille on vaadittu lainsuojaa, kun rahaa ei ole riittänyt kunnolliseen hoitoon. Yhteiskuntamme arvovalintoja kuitenkin osoittaa, että lemmikkieläimille on lailla turvattu eläinlääkintähuolto. Kunta lisäksi tukee tätä toimintaa. 

Kunnallinen eläinlääkintähuolto tuotantoeläimille on mielestäni perusteltu, koska se liittyy oleellisena osana elintarvikevalvontaa. Käydessään kotieläintiloilla eläinlääkärit torjuvat myös ihmisiin leviäviä tauteja ja valvovat hygieniaa. Eläinlääkäripäivystys on jo pitkään hoitanut äkillisiä sairastapauksia. Päivystys on ollut perusteltu eläinsuojelullisin syin. Lisäksi tuotantoeläimen taloudellinen arvo voi olla suuri.

Yksityiset ja kunnalliset markkinat  

Yhteiskunnassamme lemmikkieläinten määrä on lisääntynyt. Niiden hoitoon on syntynyt yksityisiä eläinlääkäriasemia. Ne toimivat markkinaehtoisesti, eivätkä yleensä osallistu päivystykseen.

Eläinlääkintälain uudistuksen yhteydessä kuntien oli järjestettävä pieneläimillekin päivystys. Hattulassa kunnallisen eläinlääkärin potilaista noin 2/3 on lemmikkejä.

Kunnallisille eläinlääkäreille maksetaan kunnasta peruspalkkaa ja lisäksi he perivät asiakkailta eläimen hoidosta maksun. Se on tuntuvasti pienempi kuin vapailla markkinoilla. Lemmikkieläinten lääkintähuollossa on siten keskenään kilpailevat kunnalliset ja yksityiset markkinat.

Rönsyt pois 

Kuntien talous on niin tiukalla, että kaikki ylimääräiset rönsyt halutaan karsia. Kunnissa mietitään, mitkä ovat niiden ydintoimintoja, joihin pitäisi keskittyä. Ymmärrän kunnan panostuksen tuotanto- ja hyötyeläimien, esimerkiksi palveluskoirien, eläinlääkintähuollon. Kun rahat eivät tahdo riittää mummojen hoitoon, niin miksi pitää tukea myös marsujen ja liskojen hoitoa? Eikö harrastajan pitäisi maksaa lemmikkinsä hoito kokonaan? 

Muutos edellyttäisi virkaeläinlääkäreitten palkkiojärjestelmän muuttamista. Se taitaa olla niin vaikea ja vaativa tehtävä, että kukaan ei siihen halua ryhtyä tänä vahvojen etujärjestöjen aikana. Suurista summista ei tässä puhuta vaan enemmän periaatteesta. Kaikki kivet pyritään kuitenkin kääntämään kuntien taloutta tasapainotettaessa. Hattula maksaa eläinlääkintähuollosta lähes 45.000 euroa.

Nyt tietenkin joku väittää, että vihaan lemmikkieläimiä. Virheellinen väite. Labbiksemme Kamu on jo täyttänyt 10 vuotta. Se ei ole kertaakaan elämänsä aikana nauttinut kunnan subventoiduista palveluista. Eläinlääkäripalvelut on hankittu yksityisiltä asemilta. Koiraveroa siitä ei ole tarvinnut maksaa, kun Hattulassa sitä ei ole peritty. Sen tuotto kun on aikanaan vain vaivoin kattanut perintäkulut. 

4 kommenttia artikkeliin “Mummoja vai marsuja?”
  1. avatar Heikki Koskela sanoo:

    Terve Kari!
    Cityvihreät tässä taannoin vaativat tarhakettujen ja -minkkien tuotannon lopettamista, koska paljastui, että osaa niistä hoidettiin ja kohdeltiin huonosti. Onko nyt välikysymyksen paikka: Suomessa kohdellaan erittäin ala-arvoisesti lemmikkieläimiä: pitäisikö niiden pito kieltää? Lisäksi ne aiheuttavat kunnille ylimääräisiä kustannuksia niinkuin mainitsit, koska kattiloita ja hurttaloita täytyy ylläpitää.
    Itselläni on runsaasti lemmikkieläimiä. Onneksi turkistarhauksesta ei ole tullut uusia esityksiä.
    Illalla peliin t. Hessu K.

  2. avatar Riitta Nyqvist sanoo:

    Hyviä kyssäreitä Hessu.
    Janakkalassa koiraansa huonosti kohtelevalta mieheltä otti jokin instanssi lemmikin pois. En tiedä oliko kyseessä Eläinsuojeluyhdistys. Kannatan lämpimästi eläintenpitokieltoa niitä huonosti kohteleville ääliöille.
    Minulla on ollut neljä koiraa, jokaisen olen käyttänyt tarvittaessa yksityisellä eläinlääkärillä.
    Tosin rahastus on ryöstäytynyt kohtuuttomiin mittasuhteisiin..
    vähän vastaavaa, kuin hautaustoimistoilla, laskutetaan tunteista suolaisesti.
    Turengin Martola on ollut poikkeus kohtuuhintaisena eläinlääkärinä.
    Mummot ennen marsuja.
    Kuten olen muutaman kerran jo todennutkin, kansan sympatiatason mittasivat taannoin Korkeasaaren degeneroituneiden punapersepaviaanien pelastusoperaatio-myrsky.
    Mummot eivät herätä sympatioita, paitsi ulkomaalaiset..
    T. Riitta

  3. avatar Leena Suojala sanoo:

    Hei
    Meillä Hml:n ja Hattulan alueella hoidetaan eläinlääkintäpalvelut, sekä hyötyeläin-, pieneläin- että hevosten sairastapaukset, 4 praktikon työpanoksella (eläinlääkärit Lammilla, Hauholla ja 2 keskikaupungilla). Nämä 4 eläinlääkäriä myös huolehtivat jatkuvasta ympärivuorokautisesta päivystyksestä koko alueella sekä toimivat yhteispäivystyksessä omalla alueellaan, että tarvittaessa Riihimäellä, Janakkalassa, Lopella, Hausjärvellä ja Hyvinkäällä. Ja palkka on päätä huimaavat 1800 euroa/kk. Päivystyskorvaus on arkiyöstä n. 3 euroa/h ja viikonloppuna reilu 5 euroa /h. Yksikään yksityinen eläinlääkäriasema ei ole ollut halukas hoitamaan tai osallistumaan osaan päivystystä näillä hinnoilla.

    Jotta asia ei jäisi epäselväksi, niin kerrattakoon vielä, että osa eläinlääkärien ansiotulosta otetaan praktiikkatulona suoraan omistajalta ja kunnaneläinlääkärit tekevät siis yksityisinä ammatinharjoittajina työtään (toimivat yrittäjinä). Eläinlääkintähuolto on siis jo eräällä lailla ulkoistettu eli kunnat ostavat palvelut eläinlääkäreiltä saaden kuitenkin myös samalla päivystyksen ja virkatehtävät, kuten eläinsuojelun ja tarttuvien tautien valvonnan hyvin alhaisella hinnalla. Kunnaneläinlääkärien omistajalta ottama maksu on tarkkaan määrätty taksakortissa. En koe vähääkään, että peruseläinlääkärinpalveluja tarjoava praktiikkani pieneläinten osalta kilpailisi mitenkään yksityisten pieneläinklinikoitten sairaalatasoisten palvelujen kanssa.

    Marsujen hoito ei ole kunnaneläinlääkärin ykköstehtävä, mutta niistäkin pitää huolehtia, jos omistaja apua pyytää, jo eläinsuojelunkin nimissä. Samoin huolehdimme lypsylehmistä, ylämaan naudoista, ratsuhevosista, alpakoista, vanhoista lapukoista – ja mitä kaikkia niitä nyt olikaan. Lisäksi huolehdimme, että ihmiset eivät saa salmonellaa yms ikävää pöpöä elintarvikkeista. Ja välillä tuntuu, että ihmisten hoitoa se päivystyspuhelimeen vastaaminenkin yötä päivää lahinnä on.

    Terveiset Lammin perämettästä!
    Leena Suojala
    Hämeenlinnan Lammin kunnaneläinlääkäri

  4. avatar Kari Ventola sanoo:

    Hei Leena,

    Kiitos asiallisesta vastauksesta. Kuvasit hyvin kunnan eläinlääkärin työtä. Uskon, että päivystys ei ole herkkua. Sen vuoksi yksityiset toimijat eivät ole siihen lähteneetkään.

    Kunnallispoliitikkona joudun miettimään kunnan rahojen riittävyyttä. Joudumme tekemään valintoja. Onko lemmikkieläinten hoito niitä kunnan perustehtäviä, jota pitää tukea, jos rahat eivät riitä vanhusten hoitoon?

    Kunnan tuki lemmikkien hoitoon kanavoituu eläinlääkärin peruspalkan kautta. Nykyisin potilaista noin 2/3 on pieneläimiä. Kun kunnaneläinlääkärijärjestelmä aikanaan luotiin, niin varmaan ylivoimaisesti eniten on hoidettu tuotantoeläimiä ja hevosia. Lemmikit ovat tulleet kuvaan mukaan myöhemmin.

    Voitaisiinko pieneläinten hoitamisesta asiakkailta perittävää osuutta nostaa siten, että se vastaisi todellisia kustannuksia? Hintatasoa voitaisiin mielestäni nostaa, sillä näinhän hinnoittelu toimii yksityisillä pieneläinklinikoillakin. Tällöin eläinlääkärin tähän palkkan osaan ei tarvittaisi kunnan tukea. Tämä edellyttäisi palkkausjärjestelmän uudistamista, mihin viittasin. Se voi olla vaikea tehtävä.

    Menestystä tärkeään työhösi,
    Kari Ventola

Jätä kommentti

css.php