Velat ja saatavat sekaisin

Kovin vaihtelevia olivat näkemykset viime vuoden tilinpäätöksestä Hattulan valtuuston keskustelussa. Pari valtuutettua vakuutti, että meillä menee hyvin. On otettu velkaa ja ostettu maata sekä muita kiinteistöjä. Lehdistö vai haluaa vääntää negatiivisia juttuja rakkaan kotikuntamme taloudesta heidän mielestään.

Samaan aikaan salin toisella laidalla ihmeteltiin heikkoja talouslukuja. Tappio oli 3.7 milj. euroa (22 milj. mummon markkaa!). Kunnanjohtajakin vakuutti kyseessä olevan Hattulan historian huonoimman tilinpäätöksen. Mikä on totuus? 

Yksinkertaista matematiikkaa 

Yllättävän vaikeaa näyttää olevan tuloslaskelman ja taseen tulkinta. Eräs kunnanjohtaja totesi aikanaan, että vain neljännen valtuutetuista ymmärtää tuloslaskelman ja taseen merkityksen. Hän taisi olla valitettavasti oikeassa.

Ei tuloslaskelma ja tase ole niin ihmeellisiä, etteikö niitä voisi ymmärtää, jos haluaa. Kirjanpito on yksinkertaista matematiikkaa, yhteen ja vähennyslaskua. Tuloista vähennetään menot. Jos lopputulos on positiivinen, voidaan olla tyytyväisiä. Jos tulos on negatiivinen, on syytä miettiä, missä on parantamisen paikka. Tase taas kertoo mistä rahat on saatu ja mihin ne ovat sitoutuneet. Velan takaisinmaksuun on varauduttava.

Ei kunnan talouden hoito ole sen ihmeellisempi kuin meidän jokaisen yksityistaloutemme. Jos  rahat riittävät, voidaan tehdä mukavia päätöksiä. Kun kirstun pohja häämöttää, on elettävä säästeliäämmin. Kaikkea kivaa, jota silloin haluaisimme tehdä, ei voi toteuttaa. Tyhjästä on paha nyhjäistä. Tuskin kukaan meistä käy pankinjohtajan puheilla hakemassa uutta velkaa elämiseen, kuten rakas kotikuntamme nyt tekee. Ei kuntaan tule mistään ylimääräistä rahaa. Ei meillä ole mitään ylimääräistä, salaista rahalähdettä, vaikka verotusoikeus onkin. Tulorahoituksemme asettaa rajat menoillemme. Sitä vaan ei ole tiedostettu tai haluttu tiedostaa.  

Vastuun pakoilua

Viranhaltijoiden ja päättäjien sitoutuminen kunnan talouden hoitoon on ollut heikkoa. Kun viime vuoden budjettia valmisteltiin olivat laskusuhdanteen merkit jo selvästi näkyvissä. Budjettia rakennettiin useissa kohdin, toivotaan – toivotaan-periaatteella. Ne toiveet eivät toteutuneet, mutta kylläkin realisoituivat selvästi synkempinä. Mopo karkasi taloudenpidossa käsistä.

Kunnallisvaalien alla vallassa olleet valtuutetut eivät uskaltaneet katsoa totuutta silmiin. Ehkä joku mielessään toivoi vielä joulupukin tulevan ja pelastavan Hattulan talouden. Veroprosenttia ei tahdottu tarkistaa, ”kun Hämeenlinnakaan ei sitä tee.”  Miksi meidän yleensä pitäisi matkia naapuriamme? Parasta olisi keskittyä omien asioitten hoitoon eikä vilkuilla muualle. Ei verolla kikkailu lopulta myöskään pelastanut näitä päättäjiä vaalitappiolta.

Taloustalkoisiin

Hattulassa on viimeisten neljän vuoden aikana tehty selvästi tappiollisia tilinpäätöksiä, tunaroitu talouden hallinnassa. Nyt on korkea aika ryhdistäytyä.

Mielestäni valtuuston puheenjohtaja tekisi valtiomiesteon ja miljoonien eurojen arvoisen palveluksen hattulalaiselle, jos hän kutsuisi valtuuston talousseminaariin. Teemana olisi kunnan talouden hoito. Tuloslaskelman ja taseen ymmärtäminen sekä sitoutuminen talouden tervehdyttämistoimiin olisivat minimiedellytykset koulutuksen läpäisemisessä.

Jään odottamaan puheenjohtajan seminaarikutsua.  

Jätä kommentti

css.php