Työtä tulevien sukupolvien hyväksi

Tee työtä, jolla on tarkoitus – teemalla puolustusvoimat kampanjoi henkilöstön rekrytoimiseksi muutama vuosi sitten. Olen itse tehnyt tänä kesänä työtä, jolla on tarkoitus. Kukaan ei maksa siitä työstä. Se on kuitenkin pakko tehdä. Työn tuloksista voi iloita nopeasti. Taloudellisen tuloksen työstä korjaavat tulevat sukupolvet. Mitä on tämä työ? Se on metsän istutusaloilla taimien pelastaminen heinittymiseltä.

Taimikoiden hoito tärkeää  

Hämäläinen metsänpohja kasvaa hyvin. Luontainen uudistaminen ei onnistu metsissämme. Tämän tietäen alue oli mätästetty keväällä. Sinne istutettiin terhakat koivun taimet. Juhannuksen sateiden jälkeen maasto revähti kasvamaan. Pahimmissa paikoissa mättäät eivät pidätelleet ohdakkeitten, nokkosten ja horsmien kasvua. Ne olivat yli metrin mittaisia ja pienet koivuntaimet olivat hätää kärsimässä. Tainta ja mätästä oli joskus vaikea löytää. Mättään kuopan avulla löytyi mätästyskohta ja siitä etsimällä itse mätäs. Sitten alkoikin ”neulan etsiminen heinäsuovasta”. Kasvillisuutta taivuttelemalla hento taimi löytyi useimmiten. Ympäröivä kasvillisuus piti tallata matalaksi, jotta koivuntaimi saa riittävästi valoa.

Tämä toimenpide pitää tehdä myös ensi kesänä ja mahdollisesti seuraavanakin. Muutoin ei kaadetun metsän tilalle nouse uutta puustoa tuottamaan vaurautta tuleville sukupolville ja sitomaan ilmakehän hiilipäästöjä. Työtä ja vaivaa taimikon vakiinnuttamisessa tarvitaan. Metsänomistajan pitää katsoa kauas tulevaisuuteen. Itse en pääse työstäni hyötymään, sillä koivulla satoa korjataan 40-60 vuoden päästä. Kuusella ja männyllä kasvuaika on vielä pidempi 60-90 vuotta.

Taimikoiden varhaishoitoon ja hoitoon kiinnitetään aivan liian vähän huomiota. Tämä on ymmärrettävää, koska työ vaatii panostuksia ja tulevat sukupolvet korjaavat tuotot. Jos taimikkoa ei hoideta, taimet voivat jopa kuolla. Silloin tehdyt panostukset valuvat hukkaan. Vesoittuneessa taimikossa arvopuiden kasvu hidastuu ja kärsii. Taimikonhoidon aktivoimiseksi Metsäkeskukset ovat järjestäneet Päivä taimikollesi-kampanjan. Metsänomistajia kannustetaan vesuri- ja raivaussahapalkinnoin taimikon hoitoon.   

Ennustajaa kaivataan 

Metsänomistaja joutuu uudistuksia tehdessään tekemään todella kauaskantoisia linjauksia. Kuka osaa sanoa, millaisella puulla on kysyntää kymmenien vuosien päästä tai miten ilmaston muutos vaikuttaa puulajien kasvuun? Parhaillaan teollisuus ajaa alas paperin- ja selluntuotantoa Suomessa. Energiapuun kysyntä tullee onneksi helpottamaan harvennuspuun kysyntää. 

Kymmenen vuotta sitten puhuttiin kovasti haavan tuotannon puolesta. Minäkin uudistin erään alueen luontaisesti haavalle. Mietin jopa nopeakasvuisten triploidihaapojen istuttamista. Tänä päivänä haavalla ei ole kysyntää ja hinta on olematon. Haapatukin tuottaminen on hankalaa, kun hirvetkin onnistuivat tuhoamaan parhaimmat yksilöt. Haavikostani taitaa tulla vain energiapuuta.

Taimikon hoito tarjoaa tekijälleen reipasta ulkoilua ja tuottaa mielihyvää. Samalla voi kuunnella luonnon ääniä ja katsella kedon värikkäitä kukkia. Näillä kesän kuumilla työ on tosin rankkaa, mutta aamulla on hetken sopivan viileää.   

       

2 kommenttia artikkeliin “Työtä tulevien sukupolvien hyväksi”
  1. avatar Heikki Koskela sanoo:

    Huomenta Kari!
    Metsäteollisuuden murroksessa onkin oiva hetki keskustella metsänhoidosta.
    Muistaakseni v.-97 alusta tuli ilmoitusvelvollisuus metsänhakkuille – siis markkinapuulle. Metsänomistaja joutuu ilmoittamaan metsänhoitoyhdistykselle aikomuksestaan myydä puuta joltain kuvioltaan. Mikäli puusto on varttuneempaa, yhdistyksen mies määrää siihen päätehakkuun eli aukon. Hakkuun jälkeen omistajalla on istutusvelvollisuus.
    Käytännöt ovat jo muuttumassa, mutta metsien käsittely menee täysin korjuutekniikan ehdoilla. Tähän viittaa sekin, että hankintapuu on aina välillä halvempaa kuin pystykaupoilla tehty.
    Edellisen sukupolven isännät hakkasivat joka talvi metsiään, mutta eivät koskaan tehneet aukkoja. Tuolloin ei myöskään ollut myrskytuhoja. Aika harva metsänomistaja tekee enää metsätöitä, mutta seuraavaa sukupolvea voisi siihen kannustaa. Metsien hoidossa on muitakin arvoja kuin puun hinta.
    Osaran aukeat ovat nyt n. kahdeksan vuosikymmentä vanhoja, eli yksi puusukupolvi on takana. Netistä kai löytäisi niistä tutkimustuloksia, mutta julkisuudessa en ole tuloksia havainnut. Tiedän, että niissä on metsä päällä, mutta mikä on niiden laatu ja hinta.
    Energiapuu on taivaan lahja: kaikki puulajit kelpaavat, lahot, pystyynkuivuneet, kaksihaaraiset, lengot, latvat ilman läpimittaa ja kaikesta tästä saa koivu- ja mäntykuitupuun hinnan. Ja markkinat eivät sulkeudu koskaan. Mielenkiintoista!
    Jatketaan harjoituksia t. Hessu K.

  2. avatar Kari Ventola sanoo:

    Terve Heikki,
    Tämä metsätalouden murros on mielenkiintoinen ja haasteellinen. Olen kanssasi samaa mieltä energiapuusta. Se pelastaa paljon ja auttaa erityisesti niitä, jotka ovat hoitotoimenpiteet jättäneet tekemättä. Olen minäkin korjannut energiapuuta pellon reunoista, jotka kasvavat paljon enemmän, mitä ennätän polttaa. Leppä ei yleensä kelpaa omakotiasukkaalle lämmitykseen, mutta hakekattilaan se sopii.
    Itse en jaksa oikein uskoa jatkuvaan kasvatukseen. Tuskin löytyy uudesta sukupolvesta intoa keräillä yksittäisiä puita. Konekantakaan ei sitä tue ainakaan nykyisin. Toista oli miestyövaltaisella hevosaikakaudella. Silloin voitiin valita sopivia puita eri tarkoitukseen. Mutta ken elää se näkee!
    Vanhat hirret ovat muuten olleet hidaskasvuisia, tiukkasyisiä puita. Nykyinen puuaines on paljon pehmeämpää nopeakasvuisuutensa vuoksi. Laatuero on selvä. Mitä sitten ilmastonmuutos saa aikaan?
    Terv. Kari V.

Jätä kommentti

css.php