Ullakon aarteita

Ihminen on ihmeellinen hamsteri. Haalii ja säilyttää vanhaa tavaraa, jota joskus uskoo käyttävänsä, vaikka todellisuudessa ei niitä koskaan enää tarvitse. Tavarat vain täyttävät tyhjät varastotilat. Perheemme pää määräsi minut omalta osaltani arvioimaan ja lajittelemaan ullakon materiaalia sekä heittämään tarpeettomat tavarat pois. Kun satumme asumaan vanhassa maalaistalossa, ullakolta löytyy useamman sukupolven tavaraa. Paljon sitä on vuosien saatossa hävitetty, mutta aina vain uutta tuntuu kertyvän.  

Suurinta päänsärkyä aiheuttivat muutamat kaapit ja lipasto, iältään varmaan yli 100-vuotiaita. Niitäpä ei saatu enää ullakolta alas. Seinien lisäeristys oli kaventanut portaat. Kaappien kohtalo aiheutti päänvaivaa. Onneksi poikani halusi kunnostuttaa yhden kaapin. Niinpä purimme puusepän mestariluomuksen, täyspuisen vaatekaapin, onnistuneesti alkutekijöihin. Kaappi pysyi taitavasti kasassa lohenpyrstöliitoksilla, puutapeilla ja muutamalla pienellä rautanaulalla. On sitä ennen osattu! Nyt entisöijä saa koota palapelin uudelleen.     

Omat koulukirjat ja käsityöt herättivät nostalgisia tunteita ja muistoja. Säilyttää vai heittää pois? Pohdiskelu ei ollut helppoa. Työ etenee toivottoman hitaasti.

Kirjojen joukosta löytyy teoksia, joiden arvoa en tiedä. Miltä kuulostaa saksan kielioppi vuodelta 1893. Teos on painettu vanhanmallisilla kirjaimilla, joten nuoremmat sukupolvet tuskin pystyvät sitä lukemaan. ”Suomen sota 1908-1809 etupäässä sotatapahtumia silmälläpitäen esittänyt G.A.Gripenberg” on vihkosarja vuodelta 1908. Maatalouskirjoja löytyy monenlaisia. Perinnöllisyys ja taloudellinen kotieläintenjalostus (1928)-teos herätti mielenkiintoni. Paljon on perinnöllisyystitiede kehittynyt noista ajoista. Maatalouskoneita käsitellään yksityiskohtaisesti rakennekuvin vuonna 1919 painetussa kirjassa.

Mitä kirjoille pitäisi tehdä? Tietyllä tavalla ne liittyvät tilan historiaan, mutta onko ullakko niiden oikea säilytyspaikka, kun huonetila ei riitä? Ottaisiko Hattulan kirjasto ne kokoelmiinsa? Voisiko maatalousaiheisia kirjoja tarjota Maatalouskirjastolle Viikkiin tai HAMKille Mustialaan? Pitäisikö laittaa myyntiin nettiin?

Kotiseutumuseo

Ullakon aarteita lajitellessani tuli mieleen, että Hattulaan pitäisi saada kotiseutumuseo. Kotikunnassamme on varmasti runsaasti vanhoja maatiloja ja rakennuksia. Uskon, että niiden kätköistä löytyy runsaasti aarteita, esimerkiksi vanhoja käsityökaluja ja kotitalousesineitä. Ne kannattaisi koota yhteen ja säilyttää oikealla tavalla. Muutoin on olemassa vaara, että esineet häviävät tai tuhoutuvat. Ne valottaisivat hyvin elämää kotikunnassamme ennen vanhaan.

Itse muistan, miten meillä huutokaupattiin aikanaan tarpeettomana hevostyökaluja. Päätös oli silloin ymmärrettävä, kun säilytystiloja ei ollut. Nyt ne olisivat arvossaan. Samanlaisen tulemisen ovat kokeneet vanhat traktorit, esimerkiksi Zetorit. Tänä päivänä kysytään usein myös heinäseipäitä mm. pihojen ja tapahtumien koristeluun. Ne ovat valitettavasti lahonneet ladon seinustalle tai poltettu takassa vuosien varrella.

Olisikohan Hattula-Seura kiinnostunut selvittämään museon perustamista. Idea on vapaasti hyödynnettävissä.  

2 kommenttia artikkeliin “Ullakon aarteita”
  1. avatar Virpi Kukkonen sanoo:

    Hei,
    tulipas tutut tunteet! ”Aika tavaran nauttii” – opetettiin meillä ennen ja sitä ohjetta olen toteuttanut tähän päivään saakka. Sain puolisokseni toisen hamsterin, joten kyllä vuodet ovat säilytystiloja kaventaneet.. Nyt muuttuvassa elämäntilanteessamme olemme katselleet ympärillemme hämmästyneenä: jopas tätä on tullut säilöttyä!! On vaan niin vaikea hävittää ehjää tavaraa, joka voisi jotakuta vielä kiinnostaa. Kirpputorejakin toki on, mutta… Pula-ajan varoitus oli, ettei tavaraa pitäisi hamstrata, sehän johtaa koko kansan tuhoon…

    Ne vanhat kirjat ovat muuten aikamoisen mukavia selattavia! Samoin aikakausilehdet!

    Intoa intentointiin toivoo Virpi k.

  2. avatar Riitta Nyqvist sanoo:

    Tervehdys Kari!
    Ideasi on mainio. Toivottavasti Hattula-Seura tarttuu täkyyn.
    Janakkala-Seuran talkooväen ja kunnan ansiosta Laurinmäeltä löytyy kokonainen torpparimiljöö esineistöineen.
    Niin lyhyt on kansakunnan muisti, ettei meikäläinenkään tiennyt oppaaksi mennessään taannoin, mitä vempeleitä ladon takana piti esitellä.
    Eivät tienneet kuin muutama harva opastettavistakaan kesieni aikana, että kyseessä oli mm. perunajauhonteko-kone, risuäes jne.
    Koululaiset olivat innoissaan arvuutellessaan minkä valon tuikkeessa puhdetöitä tehtiin ja katseltiin telkkua.
    Jos kirjat eivät kelpaa ko. kohteisiin laita niistä tietoa esim. huuto-nettiin. Sieltä löytyy innokkaita alan harrastajia.
    Onnea arvokkaan maaseutu-kulttuurin säilyttämiseen!
    T. Riitta

Jätä kommentti

css.php