Itsenäisyyspäivänä

Itsenäisyyspäivä perinteisine juhlallisuuksineen pimeään adventinaikaan on aina sykähdyttävä kokemus. Sinivalkoiset liput salossa ja kynttilät ikkunalla luovat arvokkaan tunnelman hämärään talvipäivään ja iltaan.

Lapsuuden itsenäisyyspäivistä muistan paraatit. Isä vei meidät vanhimmat lapset aina sotilasparaatia katsomaan Hämeenlinnan. Muistan miten kerran olimme seuraamassa paraatia Linnankadulla kirkkopuiston kohdalla. Väkeä oli paljon, eikä pieni kansakoululainen nähnyt väkijoukossa mitään. Niinpä isä ohjasi minut jalkakäytävällä seisovien ihmisten välistä kadulle ohimarssia seuraamaan. Siinä kadulla, katselijoiden edessä, järjestystä valvovan poliisisedän vieressä sitten otin ohimarssin vastaan.

En muista, että paraateissa olisi koskaan ollut lämmintä. Joka vuosi vilu yllätti pienen katsojan. Kylmää ja lumisadetta oli silloinkin, kun varusmiehenä olin mukana itsenäisyyspäivän paraatissa Kankaanpäässä. Se oli ainutkertainen kokemus.

Itsenäisyyspäivistä on jäänyt mieleen myös eräs vierailu tuttavien luona. Emäntä oli pannut parastaan. Kattaus oli sinivalkoinen ja kakkukin oli koristeltu Suomen lipuin tavoin.

Nykyisin itsenäisyyspäivän viettoni sujuu perinteisen kaavan mukaan. Juhlinnan aloitan vetämällä siniristilipun salkoon. Se liehuu itsenäisen, vapaan isänmaamme kunniaksi.

Jumalanpalvelus Hattulan kirkossa on sykähdyttävä kokemus. Tavallisesti kirkossa käy vähän väkeä ja virsilaulu hukkuu kirkon korkeaan holviin. Itsenäisyyspäivänä Hatttulan-Tyrvännön veteraanikuoro laulaa urkuparvella isänmaan virsiä ja lauluja sydämensä pohjasta. Mahtava virrenveisuu täyttää kirkon. Veteraaneilla on selkeä sanoma meille nuoremmille sukupolville. 

Jumalanpalvelus päättyy seppelpartioitten lähettämiseen Hattulan ja Tyrvännön kirkkojen sankarihaudoille. Muistamme maamme itsenäisyyden puolesta taistelleita ja kalleimman uhrinsa antaneita. Heidän joukossa on kaksi enoani. Syvä kiitos täyttää mieleni.

Hattulan kunnan itsenäisyyspäiväjuhla järjestetään perinteisen kaavan mukaan. Nuoret ja veteraanit kohtaavat. Itsenäisyyden puolustamisen ja vaalimisen arvokasta sanomaa siirretään sukupolvelta toiselle. Juhlan kohokohta on luonnollisesti yhdessä laulettu Maamme-laulu.

Itse olen elänyt sodan jälkeisen ja myös kylmän sodan ajan. Kun maailmanpoliittinen tilanne oli kireä, taisi olla Kuuban kriisin aikaan, niin vanhemmat ihmiset kyselivät, alkaako taas sota. Me lapsetkin aistimme tilanteen painostavuuden. Onneksi sota ei syttynyt ja maailmantilanne on lientynyt. Olemme saaneet elää rauhassa.

Toivottavasti pystymme siirtämään halun ja tahdon puolustaa isänmaata seuraaville sukupolville, joka on saanut kasvaa vauraammassa Suomessa. Vaikka sotilaalliset kriisit ovat etääntyneet, uudet, muuttuneet uhkat ovat astuneet tilalle. Niiden torjumiseen on varauduttava. Kenraali Adolf Ehrnroothía myötäillen, Suomi on hyvä maa ja se on puolustamisen arvoinen.

Hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille!    

Jätä kommentti

css.php