Paras ei ole paras

Valtio patistaa Paras-hankkeessa kuntia suurempiin kokonaisuuksiin palveluiden turvaamiseksi. Terveydenhuollossa tarvitaan 20.000 asukkaan väestöpohja ja samaa kaavaillaan sosiaalitoimeen. Hallituksen lakiesitys on nostanut asian keskusteluun myös sosiaalisessa mediassa. Seudulle on ehdotettu selvitysmiestä asiaa ratkomaan.

Suuruuden ekonomia

Pelkkä koko ei kuitenkaan takaa palveluita tai tehokkuutta vaan tarvitaan myös rakenteellisia muutoksia. Löytyy useita esimerkkejä, joissa suuri koko on tuonut vain suuren organisaation byrokratian, hyvänä esimerkkinä vaikka HUS. Tehottomuus on nostanut kustannuksia huimasti.  Pienessä yksikössä tunnetaan toimintaprosessit ja voidaan suunnitella toimintoketjut laadukkaimmalla tavalla. Pienikin voi olla kaunista.

Suuruuden ekonomiakin vaihtelee eri palvelutuotannoissa. Sosiaalitoimessa johonkin palveluun riittää muutaman tuhannen asukkaan väestöpohja. Joihinkin tarvitaan 20.000 tai joskus tämäkään ei riitä palvelun järjestämiseen. Tehokkaasti johdetussa organisaatiossa onkin sekä itse tuotettuja että ostopalveluita, jolloin päästään edullisimpaan kokonaisuuteen.

Prosessit kuntoon

Kun on esitetty seudun yhteisen terveyspiirin perustamista, on syytä tarkastella nykytilannetta. Kunnat käyttivät v. 2009 sosiaali- ja terveystoimeen rahaa seuraavasti:

Hämeenlinna            3.171 €/asukas
Janakkala                2.867 €/asukas
Hattula                   2.722  €/asukas
Kanta-Hämeen shp  3.000 €/asukas

Edellä mainitut luvut ovat ikävakioimattomia. Ne eivät ole siis aivan suoraan vertailukelpoisia tehokkuustarkastelussa.

Jos Hattula käyttäisi sosiaalitoimen menoihin yhtä paljon kuin Hämeenlinna, niin kunnalle syntyisi 4,2 miljoonan euron lisälasku. Jos Hämeenlinna kehittäisi prosessejaan ja pääsisi vaikka sairaanhoitopiirin keskiarvoon, tämä toisi Hämeenlinnan kassaan 11 milj. euron säästön. Väestön ikäjakauma ei selitä koko eroa, vaan prosesseissakin on eroja.

Hattulan osalta on lisäksi mainittava, että viime vuonna kunta toteutti merkittäviä rakenteellisia uudistuksia, joilla toimintoja tehostettiin, saatiin aikaan lisäsäästöjä ja tuotettiin enemmän palveluita laadusta tinkimättä. Taisi Hattula kulkea vastavirtaan kuntien yleisessä kehityssuunnassa! Kannustava esimerkki muille kunnille!

Yksin suuruus ei ole avain palvelujen turvaamiseen. Palvelujen kustannusrakenteen tunteminen mahdollistaa edullisimman palvelurakenteen etsimisen. Prosessien tehostaminen tuo nopeasti säästöjä. Tämä oli menestyksen avain Hattulassa.

Innovatiivisuutta lisää

Olen ihmetellyt valtakunnan päättäjien ja viranhaltijoiden innovatiivisuuden puutetta. On pitäydytty painottamaan yksinomaan suuruuden ekonomiaa, joka ei kuitenkaan ratkaise kaikkia ongelmia.

Miksei ministeriö lähde kartoittamaan ja etsimään jo käytössä olevia hyviä toimintakonsepteja kunnista? Parhaiden ideoiden tai tehokkaimpien toimintakonseptien kehittäjiä sekä tuottavuuden nostajia voitaisiin palkita tuntuvalla rahasummalla ja runsaalla näkyvyydellä. Kunnat saataisiin kilpailemaan palvelutuotannossa keskenään. Tällä päästäisiin nopeasti palvelurakenteen kehittämisessä eteenpäin ja saataisiin aikaan kustannussäästöjä. 

Ehdotus ei taida sopia valtakunnan päättäjille, kun he ovat yksituumaisesti ajamassa kuntien määrän vähentämistä.

Kun yhteistoiminta-alueita muodostetaan, ei niitä pitäisi rakentaa kaavamaisesti suuruuden ekonomiaan luottaen. On suuri vaara, että hyvät käytännöt tuhotaan tällaisessa murroksessa. Äkkiä kunta, jonka palvelut ovat olleet tehokkaat, toteaakin tehokkuuden hävinneen. Kunta onkin joutunut maksumiehen asemaan.

Yhteistoiminta-alueen rakenteen kehittämisen tulee lähteä oppimalla toisten hyvistä käytännöistä ja rakentamalla uudet prosessit tehokkaammiksi. Siten ja myös synergiaetuja hyödyntämällä voidaan päästä lähtökohtia parempaan tulokseen. Helppoa se ei kuitenkaan ole, mutta mahdollista ja tavoittelemisen arvoista.

10 kommenttia artikkeliin “Paras ei ole paras”
  1. avatar Pimu sanoo:

    Onkohan missään tutkimuksessa vertailtu sitä miten esim. vanhusten tai muiden kotihoitoa tai kotipalveluita tarjoavien työntekijöin tehokkaan työajan osuus kokonaistyöajasta vaihtelee eri kunnissa? Tarkoitan siis sitä, että kuinka suuri osa työajasta hukkaantuu esim. autettavan luota toisen luokse siirtymiseen ja muuhun vastaavaan, joka on pois siitä varsinaisesta palvelu- tai hoitotyöstä. Näin maalaisjärjellä ajatelle voisi kuvitella, että jossain laajassa maalaiskunnassa missä asutaan hajallaan tehokkaan työajan osuus kokonaisajasta olisi pienempi kuin jossain toisessa kunnassa missä asutaan vähän taajempaan.

  2. avatar Kari Ventola sanoo:

    Hei,
    Tässä ei ole mitenkään suodatettu eri tekijöiden vaikutuksia pois vaan kyseessä on kuntien ilmoittamat kokonaiskustannukset. Väestön ikärakenne on yksi tekijä, joka aiheuttaa ikääntyvissä kunnissa lisäkustannuksia.

    Kuten oikein mainitsit pitkät matkat syövät asiakasaikaa. Saman tekee myös muu hallinnollinen työ. Olemme Hattulassa keskustelleet eri keinoista, joilla asiakastyön osuutta voitaisiin nostaa. Uskon, että vieläkin on mahdollisuuksia nostaa sen osuutta kokonaistyöajasta, kun saamme esimerkiksi uusia apuvälineitä käyttöön.

    Tämä on juuri sitä prosessien kehittämistä, joilla toimintoja voidaan tehostaa ja kustannuksia säästää.

    Terv. Kari

  3. avatar Heikki Koskela sanoo:

    Terve Kari!
    Pienuus ei ole synti. Suomen 200 pienintä kuntaa (yli puolet kunnista) aiheuttavat toimintamenoillaan n. 13 % koko kuntakentän menoista. Näiden yhteenliittämisillä ja toimintojen tehostamisilla ei paljon säästetä. Suuret menot ja mahdollisuudet suuriin säästöihin ovat suurissa kaupungeissa. Pelkästään Helsingin hallintokulut vastaavat pienen kunnan koko toimintaa.
    Terveysmenoissa tuotteistaminen ja kulujen tunnistaminen on helpointa ulkoistamalla. Palvelun laskun maksamalla tietää, mitä se maksaa. Aatteellisista syistä kuitenkin vastustan tällaista kehitystä, että perusterveydenhoito tai paremminkin kansanterveystyö yksityistettäisiin. No, se on sitä politiikkaa. Isot kansainväliset yritykset kykenevät hetken aikaa alihinnoittelemaan palvelunsa. Siinä kisassa kunnallinen puoli on heikoilla.
    Jokos muuten Pihlajalinna on ulkomaalaisomistuksessa?
    Hauskaa kevättä t. Hessu K.

  4. avatar Pimu sanoo:

    Kunnat.netinstä löytyvän kuntalistan mukaan 200 pienimmässä kunnassa on keskimäärin 3500 asukasta eli yhteensä n. 700 000 eli täsmälleen sama 13% koko väestöstä. Että kyllä sitä pienempia kuntia yhdistelemälläkin hallintomenojen säästöpotentiaali on vielä melkoinen.

    Yhden mielenkiintoisn tilastokeskuksen tiedon mukaan tarkastelujaksolla 2000-2005 Suomen kymmenestä suurimmasta taajamasta vain kolmessa asukasluku on kasvanut vain vähän tai ei ollenkaan nopeammin kuin taajaman pinta ala ja lopuissa pinta-ala on kasvanut reippaasti enemmän kuin asukasluku, eli 7:ssä taajamasta 10:stä asukastiheys on laskenut. Jos sama trendi on jatkunut ja vallitseva myös pienemmissä taajamissa niin olisin kyllä huolestunut siitä, miten niissä riittää lähipalveluille ja -kaupoille sekä joukkoliikenteelle tarpeeksi asiakkaita.

  5. avatar Sari Rautio sanoo:

    Morjens!

    Kari on ihan oikeassa siinä että koko ei ole autuaaksi tekevä asia tässäkään kohdassa. Iso tai pieni, kumpikin voi olla tehokas tai tehoton peruspalveluiden tuottamisessa. Mutta kun tullaan palveluihin, joita ei tarvita päivittäin, viikottain – ehkä kerran elämässä, on järkevää hakea isompaa kokoa. Osaamisenkin takia.
    Hattulassa on moni homma onnistunut, samoin HÄmeenlinnassa. Meillä taittui kustannusten kasvu, vajaa 2% viime vuonna nousua.
    Ulkopuolista selvitysmiestä olen ehdottanut siksi että joskus ulkopuolelta tullut näkee paremmin kokonaisuuden. Ja pelkästään karttaa katsomalla näkee että nykyinen rakenne ei ole se paras mahdollinen.
    Suurin syy ulkopuoliselle selvitysmiehelle on kuitenkin se iso huoli sairaanhoitopiirin tulevaisuudesta. Jotta meillä olisi Kanta-Hämeessä jatkossakin erikoissairaanhoitoa, on meillä oltava pikaisesti suunnitelma ja yhteinen tahtotila miten edetään. Se on koko seudun asukkaiden etu.

    Pimulla hyvät huomiot: tilastoista saa aina irti juuri sellaiset tiedot joita haluaa. Tuo 13% on tosiaan – se kolmetoista prosenttia;)
    Kari voisi tarkastaa valtionosuudet ja niiden netot ja brutot verratessaan seudun kuntia. Nekin luvut ovat kiinnostavia. Kuka oikeasti maksaa palvelut….

  6. avatar Pimu sanoo:

    Vihjaatko Sari, että tuossa minun tilastotulkinnassani on jotain väärää tai tarkoitushakuista ja Heikin tilastotulkinnassa ei? Toki myönnän, että teillä poliitikoilla on varmaan enemmän kokemusta tilastomanipuloinnista kuin minulla;)

  7. avatar Jari Ranne sanoo:

    Juuri niin, mitä edelliset ovat jo sanoneet: asiaan vaikuttaa monta erilaista muuttujaa. Pari heittoa tähän vielä täydennykseksi.

    Mikä on optimaalinen yrityskoko? Sitä on mietitty kautta aikojen ja kaikenlaisia lainalaisuuksia on välillä uskottu löytyneen, ja miksipä ei. Mutta nekään eivät välttämättä toimi samoin joka tilanteessa johtuen jälleen lukuisista muista muuttujista. Yksi kiteytys on aika hyvin pitänyt pintansa maailman muuttuessakin, mutta sekään ei yksin riitä tai sekin voidaan pilata toisilla tekijöillä. ”Mitä suurempi osuus yrityksen menoista on palkkamenoja, sitä pienempi yrityskoko on optimaalisempi – ja päinvastoin.” Oletteko nähneet yhden miehen sellutehtaita tai 1000 työntekijän parturiliikkeitä?

    Toinen vielä yleispätevämpi havainto on, että ”kuinka kykenevä organisaatio on tarkastelemaan rakenteitaan ja toimintojaan kriittisesti ja kuinka nopeasti ja perusteellisesti organisaatio kykenee muuttamaan niitä tarvittaessa?” Tähän jälkimmäiseen valitettavasti kaatuu moni sairaanhoitopiiri HUS mukaanlukien ja moni muukin kunnallinen tai valtiollinen systeemi, oli ne sitten kuinka isoja tai pieniä tahansa.

  8. avatar Sari Rautio sanoo:

    Iltaa vielä,

    Pimu, ei, en viitannut sinuun vaan tuota 13% käyttävät pienten kuntien edustajat, monet kepulaiset myös. Ainoa että he yleensä jättävät mainitsematta tuon kokonaisuuden;) Mä en harrasta tilastomanipulointia. Tosiasia on että pienillä yksiköillä ei pystytä järjestämään kaikkia palveluita- ja isompaa väestöpohjaa tarvitaan erikoispalveluiden järjestämiseen. Kun puhutaan itsenäisestä kunnasta, on kiinnostavaa mitä se itsenäisesti tekee. Jos koko sotepaletti, 60-70% kunnan budjetista, annetaan yhteistoiminta-alueelle, mitä jää?
    Sari

  9. avatar Seppo Rehunen sanoo:

    Kiitos Karille selkeästä kustannusvertailusta. Hattula järjestää siis palvelut euroissa mitattuna merkittävästi halvimmalla.

    Palveluiden järjestämisen hintavertailun rinnalla on prosessien toimivuudessa ainakin yhtä merkittävää sekä asiakkaiden odotusaika että aikaansaatu terveyden lisääntyminen/sairauksien vähentyminen/sairaspoissaolojen vähentyminen. Näiden mittaaminen on haasteellista.

    Asukkaiden puheiden perusteella hattulalaiset ovat todella tyytyväisiä perusterveydenhuollon palveluiden saatavuuteen ja tasoon. Hattula on tehnyt oikeita ratkaisuja ja saanut omaan terveyskeskukseensa sekä hyviä ammattilaisia että ilmeisen hyvän toimintamallin hoitaja-lääkäri -työnjakoineen.

    Tällaisten toimivien mallien soisi leviävän koko Hämeenlinnan seudulle ja erityisen haasteellinen hetki yhteistoiminnalle tulee silloin, kun erikoissairaanhoito (eli Ahveniston sairaalamäen palvelut), perusterveydenhuolto (eli Hattula-Janakkala sekä Hämeenlinna) sekä sosiaalitoimi (jokaisessa kolmessa kunnassa vielä oma) liitetään yhden johtoportaan alle.

  10. avatar Kari Ventola sanoo:

    Hei kaikki,

    Halusin kirjoituksellani osoittaa, että suuri koko, jota yksipuolisesti ajetaan valtion toimesta, ei aina ole paras ratkaisu. Tarvitaan toki suurempiakin yhteisöjä, mutta ei kaiken tarvitse mennä suuren (kunta)koon kautta. Kyse on siitä, miten palvelut järjestetään. Toisaalta pienellä kunnalla ei ole elämisen edellytyksiä, jos tulot eivät riitä menoihin.

    Aikanaan hankimme perusterveydenhuollon Hämeenlinnan seudun kuntayhtymästä. Yksikkö oli suuri. Silloin päädyttiin Hattulan osalta ostopalveluun. Jankkala-Hattula yhteistoiminta-alue on pienempi yksikkö ja sama toiminta jatkuu. Ei Hattulan terveyspalvelut ole heikentyneet, päinvastoin. Tosin panostus on nyt taloudellisesti suurempi kuin kuntayhtymän aikana. Mielestäni tilanne ei olisi yhtään heikompi, vaikka Hattula olisi jatkanut yksinkin perusterveydenhuollon järjestämistä.

    Viestini on, että pelkän kaavamaisen, suuren väestöpohjan muodostamisen sijaan on mietittävä, miten palvelutuotannon prosesseja kehitetään, jotta palvelut tehostuvat. Paneutumalla näihin, voimme kehittää seudun palvelurakenteita siten, että suuremmatkin kunnat hyötyvät siitä.

    Palveluverkosta muodostuu tällöin monimuotoinen. Siinä voi olla itse tuotettuja tai ostopalveluita. Joissakin palveluissa voidaan tukeutua pieneen väestöpohjaan, joskus tarvitaan laajempaa esimerkiksi maakunnallista väestöpohjaa.

    Jos seudun johtavat poliitikot tajuavat, että tällainen palveluverkon kehittäminen on kuntalaisten etu, voimme päästä pitkälle. Kaikki voivat hyötyä. Tämä kuitenkin edellyttää ennakkoluulottomuutta, rohkeutta ja innovatiivisuutta uusien toimintamallien ja konseptien rakentamisessa. Löytyykö siihen rohkeutta ja valmiutta?
    Terv. Kari

Jätä kommentti

css.php