Turhia vammautumisia

Nuorten mopo-onnettomuuksista on keskusteltu paljon. Tänä keväänä niissä on menetetty ihmishenkiä. Nuorten liikenneturvallisuudesta on huolehdittu vaatimalla mopokortti. Teoriakokeen lisäksi jatkossa vaaditaan myös mopon käsittelykoe. Vaatimustason nosto on paikallaan. Liian usein nuoren kokemattomuus ja heikot taidot ovat olleet syynä onnettomuuteen.

Aina nuoret eivät kuitenkaan ole syyllisiä. Olen viime viikkoina joutunut seuraamaan läheltä kahden nuoren mopoilijan taistelua elämästään. Onnettomuus sattui helle aivan yllättäen. Auto kääntyi mopon eteen, eikä rajua yhteentörmäystä ollut vältettävissä. Nuoria on hoidettu teho-osastolla ja pidetty nukutettuna.

Emme tiedä vielä mikä on nuorten toipumisen ennuste. He saattavat jäädä henkiin, mutta elämä jatkuu vammautuneena. Saattaa olla, että heidän liikkumisensa on jatkossa rajoittunutta tai että he eivät pysty lainkaan itse liikkumaan. Luunmurtumat vaativat oman aikansa parantua sekä lihakset pitkää kuntoutusta.

Voin hyvin ymmärtää vanhempien ja sukulaisten hädän sekä tuskan onnettomuuden jälkeen. Oma voimattomuus auttaa nuoria hädän hetkellä lisää vanhempien tuskaa. Ainut toivo on rukous nuorten puolesta.

Onnettomuudet tapahtuvat vahingossa. Emme tiedä, miksi autoilija ei havainnut mopoilijoita. Häikäisikö aurinko? Oliko kuljettaja väsynyt tai omissa ajatuksissaan? Tapahtuiko tiellä jotain odottamatonta, joka vei kuljettajan huomion?

Olen varma, että auton kuljettaja on tuntenut syvää syyllisyyttä ja syyttänyt itseään. Miksi toimin noin? Olisinko voinut menetellä toisin? Kolarin tapahtumat kulkevat hänen mielessään koko loppuelämän. 

Tehdään eri tahoilla työtä liikenneturvallisuuden hyväksi. Jokainen tapaturma, vammautuminen ja kolarin uhri on liikaa.

Kommentti artikkeliin “Turhia vammautumisia”
  1. avatar Susanna Hietanen sanoo:

    Erinomainen kannanotto!

Jätä kommentti

css.php