Helteistä taimikonhoitoa

Hämeen maaperä on rehevää ja sopii erinomaisesti puun tuotantoon. Vuotuinen puun kasvu on maamme parasta.

Minäkin olen yrittänyt kantapään kautta opetella puun tuotantoa. Nyt tiedän yrityksen ja erehdyksen kautta, että rehevillä paikoilla luontainen taimettuminen ei onnistu. Vähintään tarvitaan maan muokkaus ja joissakin tapauksissa edes mätästys ei takaa onnistunutta taimettumista.

Viime vuonna kävin perkaamassa keväällä istutetun taimikon. 40-senttiset koivuntaimet olivat jäämässä alakynteen. Horsmat, ohdakkeet, kastikat, seljat, nokkoset ja erilaiset heinät olivat parhaimmilla paikoilla miehen mittaisia.

Tänä keväällä paikkasin taimikkoa, kun siitä oli jonkin verran taimia kuollut. Vaikka rehevimmissä paikoissa koivunkin kasvu oli ollut hyvä, eivät ne vielä pärjänneet roskaruohoille. Toinenkin perkaus oli paikallaan. Päästyään kasvuun koivu varttuu jopa metrin vuodessa. Toivonkin, että ensi kesänä perkausta ei enää tarvita.

Taimikon perkuu tässä kuumassa kesäsäässä oli rankkaa puuhaa. Kuvio oli pieni ja tuuli ei sinne osunut. Lämpötila auringossa oli yli 30 astetta. Hiki valui norona jo työtä ajatellessakin. Juotavaa kului, mutta työ ei tahtonut edistyä. Totesin, että ”tämä ei ole valkoisen miehen työtä”. Loppu perkuusta jäi odottamaan viileämpiä ilmoja.

Koivun viholliset

Roskaruohojen lisäksi koivun kasvusta nauttivat myös eläimet. Myyrät eivät ole onneksi tehneet tuhoja. Niin hellyttäviä ja mukavia kuin valkohäntäkauriit (ent. valkohäntäpeurat) ovatkin, niin taimikossa ne tekevät tuhojaan.  Useammasta taimesta oli latvaverso syöty. Seurauksena on haaroittuva puu, jonka tyvi on viallinen.

Syksyllä alueella asusti kuuden kauriin lauma. Sitä harvennettiin metsästysaikana ja talveksi lauma lähti muualle. Keväällä viiden kauriin lauma oli kotiutunut alueelle.

Hirvet tekevät samanlaista vahinkoa, mutta isommille puille. Onneksi tähän taimikkoon ne eivät olleet tietään löytäneet.    

Tuleville sukupolville 

Olen valinnut aika usein uudistettavan alueen puuksi rauduskoivun. Syy on yksinkertainen. Maillamme maan nousema tuhoaa kuusia. parhaimmillaan lähes kolmannes puista on viallisia. Se merkitsee melkoisia tappioita. Koivu on myös ulkonaisesti kaunis puu ja metsikkö on ilmava. Se sopii hyvin talouskeskuksen lähelle.

Puiden istuttajana toivon, että niistä myös saadaan nopeasti myyntituloa. Ensimmäinen harvennus tehdään muutaman kymmenen vuoden kuluttua. Kuudenkymmenen vuoden päästä on loppuhakkuun aika. Toivottavasti silloin suomalaisella koivulla on kysyntää vaneri- ja puunjalostusteollisuudessa sekä ksylitolin raaka-aineena. Minä en noita aikoja pääse kokemaan, mutta seuraava sukupolvi toivottavasti pääsee nauttimaan työni hedelmistä.    

4 kommenttia artikkeliin “Helteistä taimikonhoitoa”
  1. avatar Seppo Soikkeli sanoo:

    Taimikon hoidosta huomioita:
    – heinäkuu EI sovi taimikoiden heinimisee, eikä silloin kannata tehdä muutakaan hoitotyötä metsälössä (paarmojen, itikoiden ja lämpimän sään johdosta)
    – parasta on aloittaa hoitotyöt huhtikuun lopulla, vapauttamalla taimet vanhasta heivästä ja käyttämällä raivaussahaa risukon poistoon
    – seuraava otollinen aika on syksyllä syys-lokakuussa, jolloin toisen kerran heinitään taimet
    Mitä tulee taimien kasvuun niin, Itä-Suomessa on huomattavasti parempi vuosikasvu kuin Hämeessä (vertailu 30v ajan) n 15-17% voimakkaampi.
    Hyvää taimikon hoitotyötä vaan!

  2. avatar Heikki Koskela sanoo:

    Terve Kari!
    Minulla on n. kolmen ha:n metsäpala, joka uudistui luontaisesti. Harvensin sen raivaussahalla tarkoituksena saada Kemera-tukea. Jäi liian tiuhaksi. Seuraavaksi siihen tuli harvennushakkuu, ja Metsämantujen metsurit raivasivat lohkoa. Raivauksen urakkahinta tuli vastaan, ja se jäi kesken samoin kuin hakkuu. Viime kesänä päästin emolehmät vasikoineen hoitamaan ko. metsäpalaa, mutta ei syntynyt kuin polkuja. Nyt on tekeillä Biowatin kanssa pystykauppa energiapuuksi. Kaikki ainespuu menee haketukseen, ja metsä jää kasvatusasentoon. Ei kuulemma tarvitse raivata. Saapi nähdä.
    Ilmeisesti hommat menee siihen, ettei ensi raivausta tehdä, vaan riukumetsään tulee koneellinen korjuu energiapuuksi.
    Työn siunausta t. Hessu K.

  3. avatar Kari Ventola sanoo:

    Terve,

    Sepolle:
    Vaihtoehtoja on vähän, kun roskaruohot kasvavat miehen mittaisiksi. Viime vuonna perkasin taimikon alkukesästä ja ilman sitä ne eivät olisi selvinneet. Tänä vuonna suurin osa olisi pärjännyt ilman perkuuta, mutta pahimmilla paikoilla ihmisapu oli vieläkin tarpeen. Toivon, että ensi kesänä ne selviävät omin voimin.

    Hessulle:
    Energiapuukeskustelussa eräs huoli oli, että metsät jätetään hoitamatta ja korjataan energiapuuksi. Tuskin näin käy. Minullakin on yksi ensiharvennusta lähestyvä kuvio, jossa metsäsuunnitelmaa tehtäessä mietittiin myös energiapuun korjuuta. Katsotaan mitä tehdään. Pellon reunat putsattiin roskapuusta muutama vuosi sitten energiapuusta. Energiaa kyllä näissä metsissä riittää.
    Siunausta kyllä tarvitaan, jotta taimet saa näillä mailla saa taimet itsenäiseen kasvuun. Toisaalta kätten töitä on tällaisen henkisen työn tekijän kiva katsella.

    t. Kari

  4. avatar Timo Ojanen sanoo:

    Tervehdys!

    Ole Heikki tarkkana lopputuloksesta. Metsän kasvatus perustuu kuitenkin edelleen niihin perusarvoihin. Hyvä istutus, oikea-aikainen taimikon perkaus/raivaus ja oikea-aikainen ensiharvennus, siitä syntyy tuottava metsä. Liikaa kuvitellaan saavan tuloja energiapuukorjuulla, täytyy ymmärtää myös nähdä sen vaikutus tulevaisuuteen. Kannattaa käyttää palstalla muitakin kuin yhtä asiantuntijaa, sillä loppupäätelmä hakkuusuosituksista voi olla ihan eri. Energiapuunostajia alkaa olla kohta yhtäpaljon kuin `jätevesiasiantuntijoita`. Jos palsta on sellainen lopulta mistä energiapuuta kannattaa korjata, metsänomistajan kannattavana hommana on suorittaa siellä ennakkoraivaus, joka helpottaa energiapuunkorjuuta ja metsästä tulee laakista hyvännäköinen. Ennakkoraivauksen suoritus pitäisi nostaa myös energiapuunhintaa.
    Kemeratuki myös hieman vääristää sitä lopullista metsänkasvatuksen tarkoitusta, kun puhutaan tuotosta jo taimikkovaiheessa. Onhan se lopulta aika pieni pitkässä juoksussa.

    Terveisin Timo

Jätä kommentti

css.php