Oloneuvosten etuoikeudet

Valtakunnan poliitikot ja etujärjestöt ovat vääntäneet kättä eläkeiän nostosta. Nykyiset ikäluokat elävät kymmenen vuotta pidempään kuin suomalaiset eläkejärjestelmän voimaantullessa 1960-luvulla. Syvä yksimielisyys vallitsee siitä, että eläkkeelle tulisi siirtyä iäkkäämpänä. Vankka erimielisyys kuitenkin vallitsee siitä, kuinka nosto käytännössä tulisi toteuttaa.

Rahastoidut eläkkeet riittävät kattamaan vain osan tulevista eläkemenoista. Rahoitus perustuu jatkuvaan talouden kasvuun, joka on vaarassa taittua. Eläkkeitten rahoitus on nuorempien ikäluokkien vastuulla. ”Eläkepommi” on tiedostettu, mutta poliittisesti vaikea korjata.

Oloneuvosten etu on myös mahdollisuus oman ajan suunnittelun, kun työ ei rajoita ajankäyttöä. Kuitenkin kun kysyt eläkeläistä mukaan talkoisiin, niin kalenterista ei tahdo löytyä vapaata aikaa. Taitaa olla myytti, että heillä on vapaata omaa aikaa. He tuntuvat olevan tämän valtakunnan kiireisimmät henkilöt.

Eläkeläisillä on omat alennukset pääsymaksuissa ja matkalipuissa. Kulttuuri- ja urheilutapahtumissa heille myönnetään alennuksia. VR kuljettaa heitä halvemmalla.   

Säädetyn eläkeiän täytettyäni olen päässyt nauttimaan näistä oloneuvoksen etuuksista. Olen kuitenkin jäänyt pohtimaan eläkeläisalennusten oikeutusta. En tiedä koska tällaiset etuudet ovat syntyneet. Ehkä silloin kun eläkkeet olivat pienempiä.

Kansakunta on vaurastunut ja monelle työeläkkeet antavat jo kohtuullisen toimeentulon vanhuuden varalle. Me suurten ikäluokkien edustajat olemme päässeet hyötymään eläkejärjestelmästä lähes täysimääräisesti.

Paljon on tietenkin edelleen eläkeläisiä, joiden eläkkeet edelleenkin ovat alhaisia. Tällöin alennukset ovat perusteltuja aivan samoin kuin varusmiehille myönnettävät alennukset. Monet lapsiperheet suurine asuntolainoineen ovat taloudellisesti kuitenkin paljon tiukemmalla kuin työuran jo jättäneet ja omaisuutensa hankkineet eläkeläiset.

Hämeessä esimerkiksi kulttuuri- ja elämyspalveluita on kehitetty, jotta ”harmaat pantterit” saataisiin mm. pääkaupunkiseudulta käyttämään alueen palveluita. Eläkeläisillä on aikaa ja rahaa hyödyntää kulttuuripalveluita. Miten tällöin perustellaan eläkeläisalennukset?   

Eläkeläisalennusten pohdinta on tietenkin poliitikolle vaarallista. Suurten ikäluokkien myötä me eläkeläiset olemme suurin äänestävä ryhmä. Sitä taustaa vastaan eläkeläisetuuksia on vaikea, jollei peräti mahdotonta leikata, vaikka taloudellisesti siihen saattaisi olla tarvetta. Sen eläkepolitiikasta käytävä keskustelu on osoittanut.

4 kommenttia artikkeliin “Oloneuvosten etuoikeudet”
  1. avatar Heikki Koskela sanoo:

    Terve Kari!
    Kehitys ja varat menevät siihen suuntaan, että eläkkeitä ei enää pidetä palkan jatkeena vaan toimeentulotukena.
    Maataloudessa jonkun kasvin tai eläimen tuki on yksi momenttiluku, joka jaetaan hehtaareilla tai eläinten lukumäärällä.
    Veikkaan, että eläkkeissä mennään samaan: eläkepotti on yksi luku, joka jaetaan eläkkeensaajilla. Menemme kohti tasaeläkettä. Entinen palkkatulo ei ratkaise vaan ikä. Tämä kohtelu pitää porukat töissä vapaaehtoisesti sinne, minne voimat riittävät.
    Meillä oli mopopoikien kokoontumisajot, ja puhuttiin aika paljon eläkkeelle lähdöstä.
    Miehet eivät aikuistu, me vaan vanhenemme t. Hessu K.

  2. avatar Jur.kand. sanoo:

    Ennen sotia syntyneet joutuivat työelämään useimmiten jo varhain, kälyni 15-vuotiaana liukuhihnalle. Työsuojelusäännökset olivat lepsut v. 1962.

    Itse tulin nimitetyksi suoritusportaan peruspalkkaiseen virkaan v. 1959 19-vuotiaana ja opintolainojen puuttuessa – toki pieni indeksisidonnainen laina lukemattomien tenttikirjojen ostoon 24 %:n korkoineen heltisi vakuutusyhtiöltäni – kolme yliopistotutkintoa auskultoinnein hovioikeudessa, mm. 45 käräjäpäivää, hoituivat pakollisten luentovelvoitteiden ja tenttien lisäksi kahdessa yliopistossa Itä-Suomesta käsin 13 vuoden vuosilomat hyväksi käyttäen, jotka osin talveen mahduttaen olivat 6 viikkoa per vuosi, yhteensä 78 viikkoa. Arvonimen saamisen edellyttämä alioikeuden pakollinen kolmen kuukauden täysipäiväinen notaarityö pienine palkkoineen toki mahdollisti virkavapauden omasta virasta. Se ainoa varsinainen virkavapauspäivä opintoja varten osui vuonna 1974 hallinnon yhden päivän mielenosoituslakkoon. Lakkolaiset kiitos SAK-taustaisen pääjohtaja Mikko Laaksosen selvisivät pienellä palkanvähennyksellä, ilmeisesti SAK:n kaavalla laskettuna. Minulta opintovirkavapauspäivä maksoi kaksinkertaisen palkanvähennyksen, vaikka kyseisen päivän cum laude-tentti Helsingissä oli virkatyötäni hyödyttäen vero-oikeudesta.

    44 vuoden työuran jälkeen vähennettynä vuoden 1963 kahden kuukauden äitiyslomalla jäin vastentahtoisesti eläkkeelle v. 2001. Työnantaja olisi toki sallinut vielä parin vuoden palvelun lakisääteisen 63 vuoden iän jälkeen, mutta ehkä henkilöstö kaipasi jo uutta johtajaa. Jälkeeni tulleella kolmella kollegalla ei mennyt hyvin terveyden suhteen. Seuraajani kuoli varsin pian nimityksensä jälkeen.

    Viestini on se, että myös työ-/virkavuosien määrä on otettava huomioon eläkeoikeutta ratkottaessa. Opintoetuuksien vuoksi, jotka siis aikanaan puuttuivat, nykynuoret eivät haluakaan valmistua ennen kolmenkymmenen vuoden ikää, siinä missä mm. USA:ssa kipinkapin lähdetään työelämään jo viimeistään 23-vuotiaina, massiivisten opintotukien, mm. asuntotuella sponsoroitujen opiskelija-asuntojen puuttuessa. Säädettäköön siis normaalin ansioeläkkeen vaatimuspohjaksi 40 vuotta. Johan tulee valmistumiseen vauhtia.

  3. avatar Jur.kand. sanoo:

    J.K. Piti oikein tarkistaa vanhasta CV:stä, ettei kukaan perään haukkuisi, että se ensimmäinen virkanimitys peruspalkkaiseen virkaan alaikäisenä, tuolloin alle 21-vuotiaana siis- peräti valtiovarainministeriön suostumuksin, olikin vuonna 1957 eikä v. 1959. Laki ei estänyt tuolloin alaikäisen nimittämistä peruspalkkaiseen virkaan. Täten virkauran pituudeksi tuli 44 vuotta.

  4. avatar Virpi sanoo:

    Hei Kari!
    Taitaa olla ammatinvalintakysymys…? Tiedän useita hoitajia, jotka tekevät arvokasta sijaistyötä vielä pitkään eläköitymisensä jälkeenkin. Ei ole yksi eikä kaksi hoitopaikkaa, joissa nämä henkilöt pelastavat vuoroja ja tulevat töihin lyhyelläkin varoitusajalla. Tästä syystä heitä ei taida talkoisiin riittääkään?

    Tiedänpä, että vielä 70- vuotiaanakin olisi hoitotyötä tehty…!

    Kateuttakin tämä herättää, jopa hoitajien keskuudessa. ”Ikälisät” tienattuina he tekevät haluamiaan keikkoja ja – ovat sitten Espanjassa rapakeliaikoja.

    No, oli miten oli, heidän työpanoksensa on tarpeeseen. Eläkeläisalennuksia tarvitsevat ne pientuloiset kipeästi, jos se otetaan joltakin eläkeläisryhmältä pois, uskoisin sen koskevan kipeimmin näitä heikompia. ”Ennen vanhaan” otettiin/saatiin asuntolainakin maksukyvyn mukaan, nyt on siinäkin toiset tuulet.

    Austraaliassa kuulemma annetaan eläkeläisille alennusta maitokaupoissakin, saavat hedelmiäkin halvemmalla. Meillä voisi antaa joskus paketin voita, saisi sen silakan paistettua.

    t. Virpi

Jätä kommentti

css.php