Metsän poika tahdon olla

Viilentyneet syksyiset päivät on hyvä ajankohta aloittaa metsänhoitotyöt. Nautin raivaussahan kanssa työskentelystä. Henkisen työn tekijän on hyvä havaita osaavansa jotain muutakin ja saavansa aikaan myös konkreettista jälkeä.

Hyvää kuntoliikuntaa 

Raivaaminen on myös oivaa kuntoilua – hyötyliikuntaa sanan varsinaisessa merkityksessä. Illalla huomaa kehossaan olevan runsaasti käyttämättömiä lihaksia. Jalkojen lisäksi selkä saa osansa kuntoilusta.

Ensimmäisenä päivänä kaksi tankillista on riittävä päivärupeama. Vähitellen jaksaa ajaa useamman tankillisen. Muutaman viikon jälkeen täysi työpäivä onnistuu.

Täyden päivän tekeminen vastaa eräiden arvioiden mukaan 30 kilometrin juoksua. Voin hyvin uskoa sen. Sopii tulla kokeilemaan kävelemistä pehmeällä suolla. Ylimääräinen 10 kiloa lantiolla tehostaa liikuntaa.

Nautinnollisia elämyksiä 

Työn antoisimpia hetkiä ovat kuitenkin kahvitauot. Väsyneenä ja hikisenä on hyvä vetää vähän henkeä. Kannon päällä istuen on mukava siemailla muutama kupillinen kahvia ja syödä eväsleipiä. Samalla voi nauttia luonnon rauhasta, jonka katkaisee vain lintujen ääntely puissa.

Kerran join kahviani suuren risukasan vieressä. Peukaloinen lennähti kasalle seurakseni muutaman metrin päähän. Se singahti risukasan sisälle ja tuli toisesta reunasta ulos vihreä kiemurteleva hyönteisen toukka nokassaan. Ylpeänä se esitteli saalistaan. 

Tänään varpushaukka liiteli kahvipaikkani yli puita väistellen saalistusretkellään. Usein syksyisin näkee muuttavia petolintuja kiertelemässä taivaalla. Nyt olen raivaamassa suon vieressä korkeammalla kannaksella.

Korppipari asustelee suolla. Se tuli myös katsomaan, kuka oli tullut häiritsemään metsän rauhaa.

Metsämiehet ovat tuoneet hirville nuolukiven kuusikon reunaan kannon päähän. Suola on maistunut hirville, sillä maa on tallottu kannon ympärillä syvälle kuopalle. Tarjoilu oli rannassa. Vedestä tuli selvä polku. Osa vierailijoista oli siis tullut uimalla vastarannalta.  

Vanha metsälaidun

Raivaamani kuvion maasto on osin suota, jossa kasvaa suopursua ja muita varpuja. Osa on rehevää, lähes lehtomaista. Aluskasvillisuutena on runsaasti saraa ja saniaisia. Hämmästyksekseni alueella on runsaasti katajia. Ne ovat tosin aika pieniä. Kataja on perinteisesti kuivien aukeiden mäkien kasvi.

Katajan esiintyminen saa kuitenkin selityksensä. Sahan terä osuu heinikossa vanhaan piikkilankaan. Ärräpäiden jälkeen seuraa terän viilaustauko. Ruostunut piikkilanka kertoo, että aluetta on joskus laidunnettua. Avoimella metsälaitumella on katajille ollut valoa ja tilaa kasvaa. Vuosia ne ovat sinnitelleet puiden aluskasvustona.

****************

Otsikko: Aleksis Kivien Metsämiehen laulusta 

Jätä kommentti

css.php