Poliitikot ja markkinavoimien niskalenkki

Eräät maamme eturivin poliitikoista ovat sanoneet, että markkinavoimille ei saa antaa valtaa vaan niitä tulee ohjailla. Tämä on valitettavasti poliittista demagogiaa vailla todellisuuspohjaa. Nykyinen talouskriisi osoittaa, ettei markkinavoimia voi kahlita.

Globaalit markkinat ovat niin suuret ja usean suuren toimijan käsissä, että edes EU:n voimavarat eivät ole riittäneet rahamarkkinoiden ohjailuun. Markkinavoimat ovat ottaneet rahoituskriisissä johtavista poliitikoista keskinäisessä kisassa vahvan niskalenkin. Kaiken lisäksi poliitikot ovat nyt pahassa sillassa.

Eurosta piti aikanaan luoda vahva valuutta vastapainoksi USA:n dollarille. Tavoite oli kunnioitettava, mutta siinä ei onnistuttu. Poliitikot ovat itse tyrineet tavoitteen toteutumisen. Jäsenvaltioiden taloudenpidolle asetetut tavoitteet olivat hyviä. Niiden toteutuminen jäi kuitenkin jäsenvaltioiden sitoutumisen ja hyväntahtoisuuden varaan. Sanktioiden puutteessa ei yhteisiä pelisääntöjä tarvinnut kaikissa maissa noudattaa. Osa suuristakin jäsenmaista on rikkonut yhteisesti sovittuja pelisääntöjä. Kreikka teki jopa vilppiä ja väärenteli tilastoja.

Markkinavoimien testi 

Markkinavoimat ovat heilutelleet eri maiden talouksia kerta toisensa jälkeen. Kun taloudeltaan heikkoja euromaita ryhdyttiin tukemaan, otettiin tietoinen riski. Markkinavoimat siirtävät paineen maasta toiseen. Kriisin leviäminen isoihin EU-maihin on ollut suuri huolen ja pelon aihe. Kaikki tietävät, että euroalueen voimavarat eivät silloin enää riitä.

Tukea saaneet Irlanti ja Portugali ovat ryhtyneet hoitamaan velvoitteitaan maan talouden kuntoon laittamiseksi. Kreikan politiikkojen vastuunotto on ollut alhaisella tasolla. Talouden korjaamistoimet ovat olleet perin hitaita. Maailmanpankin tarkastajatkaan eivät pitäneet näkemästään vaan lähtivät kotiin.

Nyt on Kreikkaan tulossa kiinteistövero, mutta sillä ei pitkälle pötkitä. Tällä menolla Kreikan valtion kassan arvioidaan olevan tyhjän lokakuun lopussa. Markkinavoimat tietävät tilanteen ja pyytävät 70 %:n korkoa Kreikan lainalle!

Kreikan syvenevä kriisi on viime aikoina vienyt kaiken huomion. Kreikkalaiset elelevät nyt muiden euromaiden kustannuksella. Rahan pumppaaminen ei auta mitään, kun kreikkalaiset itse eivät ole laittaneet talouden korjaustoimenpiteitä käyntiin.

Hitaat päätökset 

Poliittinen päätöksentekomekanismi on auttamattoman hidas. Osaltaan se on vielä hidastunut, kun Suomi on sisäpoliittisista syystä vaatinut Kreikalta vakuuksia. Kun muut maat ovat tyrmänneet rahavakuudet, soppa oli valmis. Sinänsä Suomen vakuusvaatimus oli oikea ja oikeutettu. Tämän päivän tietojen valossa Kreikan velkasaneeraus on lähempänä kuin koskaan.

Selvää on myös, ettei EU:n hidas päätöksentekomekanismi sovi markkinatalouteen. Kun siihen yhdistyy vielä kunkin maan sisäpoliittiset kiemurat ja julkisuus, ei päätöksiä voida tehdä riittävän nopeasti. Olli Rehnin esikuntineen on syytä miettiä, miten talouden päätöksentekoa virtaviivaistetaan.

Johtavat talousasiantuntijat eivät oikein tiedä, mitä pitäisi tehdä. Jossain vaiheessa todettiin, että velkasaneeraus ei ole mahdollinen. Tänään se on jo ovella. Euroopan päättäjillä on vain huonoja vaihtoehtoja pöydällään. Jokaisella päätöksellä on markkinoihin negatiivisia vaikutuksia. Luottolama uhkaa siellä ja täällä.

Irti eurosta 

Olisiko alkuvaiheessa Kreikka pitänyt kylmän rauhallisesti irrottaa eurosta? Drakma olisi devalvoitu. Kreikan kansalaisille tie olisi ollut kivinen ja vaikea. Työttömyyttä, tuontihintojen nousu, yms.. Devalvoiminen olisi mahdollistanut matkailun elpymisen ja maan talouden kääntymisen nousuun.

Kreikkalaiset olisivat tällä tavoin itse maksaneet poliitikkojensa hölmöilyt, eikä maksattaneet niitä muilla euromailla, kuten nyt näyttää käyvän. Silloin ei myöskään tarvittaisi järjestää Suomelle vakuuksia. Suomi hoiti itsenäisesti omaan pankkikriisinsä aikanaan. Ei mikään maa lähettänyt meille tukea.

Saattaa olla, että velkasaneerauksessakin joudutaan Kreikka irrottamaan eurosta tai kreikkalaiset ymmärtävät tehdä sen itse. Kreikasta pitäisi tehdä esimerkki muille euromaille miten käy, kun ei hoida talouttaan sovittujen pelisääntöjen mukaan. Samalla EU:n sanktioita on syytä kiristää. Helppoa se ei kuitenkaan tule olemaan, kun isotkin euromaat ovat lipsuneet tavoitteistaan. 

Poliitikot eivät voi ohjailla markkinavoimia, mutta he voivat päätöksillään taata mailleen vahvan talouden. Silloin markkinavoimat eivät pääse keikuttamaan valtion venettä. Suomen asiat ovat melko hyvin. Pidetään maamme talous kunnossa huolimatta tulevasta taantumasta, joka uhkaavasti lähestyy.

 

4 kommenttia artikkeliin “Poliitikot ja markkinavoimien niskalenkki”
  1. avatar Leo Leppänen sanoo:

    Morjens Hattulan mies!

    Olen samaa mieltä.

    Niin kauan kuin ihmisten käyttäytymistä ohjaa ahneus mikään taho ei pysty kovin tehokkaasti säätelemään markkinoita. Ei ole näköpiirissä, että tämä ominaisuus poistuisi meistä ainakaan kuluvalla vuosituhannella.

    Pääomien liikkumista koskevan lainsäädännön väsääminen kestää vuosia, mutta raha siirtyy nykyisin maasta toiseen alle sekunnissa.

    Rahoittajilta löytyy aina keinot, joilla poliitikot pakotetaan sosialisoimaan riskit muille. Toistaiseksi rahastus on tapahtunut maa kerrallaan.

    Nykyisten finanssikriisien suurin syyllinen on se, että toisaalta maailmalla kilpaillaan vapaasti työvoiman hinnalla ja toisaalta poliitikot ovat antaneet rahalle vapaan liikkuvuuden. Tällainen tilanne antaa ahneille markkinoille ja isoille johtajille täysin hallitsemattoman rahavallan.

  2. avatar Jari Ranne sanoo:

    Markkinavoimat? Missä olette nähneet niiden vapaasti toimivan? Vaikea arvioida niiden mahdollista niskalenkkiä, kun kunnon peliä molskilla häiritsee näkyvämmin, puolueellinen tuomaripeli, kilpailun vääristäminen, kilpailulta suojaaminen ja muka markkinataloudessa elävien tappioiden korvaaminen yms.

  3. avatar Heikki Koskela sanoo:

    Moro Kari!
    Markkinat hoitavat asian. Jos esimerkiksi rahoitusalalla ammattitaito on riittämätön, niin noutaja tulee. Näin on kaikessa liike-elämässä. Kreikalle on annettu liikaa velkaa, ja kohta rahoitusmarkkinoilta puuttuu lähemmäs 500 miljardia euroa. Se tietää jonkinsorttista lamaa, mutta sen jälkeen homma pyörii terveemmällä pohjalla. Kaikella on rajansa: maapallo on äärellinen ja siksi jatkuva kasvu on mahdoton. Joku voi juosta satasen 9 ja ½, mutta alle 9 ei kukaan.
    Tulevia sukupolvia tulee sääli t. Hessu K.

  4. avatar Juhani Lemström sanoo:

    Hei,

    Maailmantalous on melkoisen monisyinen kokonaisuus. Ihmisten päättämillä toimenpiteillä siihen kuitenkin voidaan vaikuttaa. Analyyttinen mahdollisimman objektiivinen, tai ainakin siihen pyrkivä keskustelu voi auttaa meitä ihmispoloja löytämään tässä monimutkaisuudessa yhteiskuntamme kannalta oikeita päätöksiä ja tekoja.

    Sijoittajien ja rahoittajien toimia ohjaa täällä mainitun ”ahneuden” ohella pelko. Vuoroin molemmat tunteet saavat rationaalisuuden nimeen vannovat ihmiset näiden tunteiden myötä tekemään jälkeen päin arvioiden järjettömyyksiä.

    Kreikka-pelot ovat uhkaavia, koska euro-alueen maat kaikkineen jatkavat leväperäistä talouden pitoaan. Suomi muiden mukana. Kyse ei enää ole pelkästään velan määrästä vaan velanmaksukyvystä. Siihen tarvitaan talouskasvua. Talouskasvu ei saa tarkoittaa tuhlaamisen jatkamista mm. luonnonvarojen osalta.

    Oli pari viikkoa sitten tilaisuus kuulla erästä suurinta mm. eläkevarojen sijoituksesta vastaavaa ammattilaista. Kun sijoittaja on tyytyväinen edes -1 %:n vuosituottoon, ei kai voi puhua ”ahneudesta”? Aika nopeasti tämä tien päässä on loppupiste, jossa nyt pörssistä huvennut varallisuutemme on mitätön asia. Mitä siitä kansallisesti ja kansainvälisesti seuraa, en onneksi osaa ajatella. Ja aina heikoimmat kärsivät eniten. Tekopyhää on hurskastella Kreikan kustannuksella, jos omaa velkaantumista ja kasvua ei edes yritetä kääntää terveeseen suuntaan. Tekoja molemmissa kysymyksissä tarvitaan, ei pelkkiä kauniita tyhjiä sanoja. Päätöksissä pitää olla vahvasti mukana ymmärrys kansainvälisestä asemastamme. Vaikutukset menevät ja tulevat yli valtioiden rajojen. Näyttäisi, että tämä toistuvasti unohtuu?

    Johtopäätös, että kilpailtaisiin vain työvoiman hinnalla, yksinkertaistaa asioita todellisuuteen nähden. Kyse on kilpailukyvystä, jossa työn hinnan lisäksi kyse on tuottavuudesta, palvelukyvystä, joustavuudesta. Tähän tarvitaan yksilöiden ja organisaatioiden suorituskykyä, jossa tietysti tärkein tekijä on osaaminen. Siis osaaminen työssä. Pelkät oppiarvot ja tutkinnot eivät kestävään ansaintaan maailmalta riitä. Suomalaisillako ei muka olisi yhdessä kykyä pärjätä tässä? Jos tahdomme, mutta tahdommeko?

Jätä kommentti

css.php