Ei uutta verorintamalta sitten vuoden 1801

Verotuksen kohteet ovat säilyneet yli 200 vuotta samoina. Yhteiskunnan rahantarve on kuitenkin kasvanut, joten rahapulassaan valtio on keksinyt uusia verotuskohteita. Vanhat henkikirjat kertovat mielenkiintoisia tietoja kruunun veronkannosta.

Henkilöverotus on kaiken perusta. Kun kirjanpitoa ei kansan keskuudessa tuolloin ollut, verotus perustui henkilöiden lukumäärän. Veron kantokyky eri ammateissa kuitenkin vaihteli, joten henkilökohtainen veron suuruuden määräämiseen oli kolme maksuluokkaa. Veronmaksukyky otettiin huomioon myös vapauttamalla lapset ja ”yli-ikäiset” verosta. Aateliset olivat luonnollisesti tuolloin vapautettu verosta.

Nykyisin alkoholin ja tupakan verottamisella pyritään vähentämään kasanterveydelle haitallisten nautintoaineiden käyttöä. Tuskin tämä oli mielessä, kun tupakkatuotteiden käytölle määrättiin vero. Eiköhän pontimena ollut hallitsijan halu ja valtion tarve saada rahaa kassaan. Viinan polttoon saatiin oikeus maksamalla poltosta veroa. Suuremmilla tiloilla oli suurempi oikeus, mutta veroakin piti maksaa enemmän.

Kiinteistövero ei ole aivan uusi keksintö. Yli 200 vuotta sitten talon arvo mitattiin ikkunoiden ja niiden ruutujen lukumäärällä. Suurempi ikkuna- ja ruutumäärä merkitsi vauraampaa taloa, josta tilitettiin suurempi vero.

Suomessa oli muutama vuosikymmen sitten huvivero, jota nykyisin ei enää ole. Rahapelien järjestäminen on monopolisoitu, jolloin tuotto käytetään yleishyödyllisiin tarkoituksiin. Aikanaan kortinpeluun harrastajat maksoivat pelihimostaan erillistä veroa kruunulle.

Ylellisyystavaroita ei tuolloin katseltu suopein silmin. Jos henkilöllä oli varaa hopeiseen tai kultaiseen taskukelloon, piti hänen maksaa ylellisyysveroa. Sama koski myös silkin käyttöä.

Ajoneuvovero ei ole mikään uusi keksintö. Silloin sitä maksettiin hevosen vetämistä vaunuista, jotka luokiteltiin neljään kategoriaan.

Tuolloin myös koirien pidosta piti maksaa veroa. Veroluokat olivat metsästyskoirille ja hyödyttömille koirille.

Henkikirjoihin sisältyy tokin virheitä. Kyllä silloinkin on pyritty välttämään veroja. Ei kaikkia henkilöitä välttämättä tavoitettu veronkirjoitusta varten. Henkilöiden iät myös joskus heittävät, joten alaikäisyys on voinut kestää hieman pidempäänkin. Vanhuksen ikää on voitu liioitella ja työkykyä vähätellä verojen välttämiseksi.

Hollolan alisessa kihlakunnassa (Hauho, Tuulos, Luopioinen, Lammi, Janakkala, Renko, Mäskälä, Loppi, Hämeenlinna)  oli v. 1801 verollepantuja koiria oli yllättävän vähän vain 12 kpl. Niistä vain yksi ei ollut metsästyskoira. Veroluetteloon oli Hämeenlinnan kaupungissa merkitty 1031 henkilöä. Kaupunki oli jo tuolloin merkittävä taajama hajanaisen maaseutuun verrattuna.

Olen Vanajaveden Opiston sukututkimuskurssilla perehtynyt innostavan ja osaavan opettajamme johdolla henkikirjoihin. Ne antavat mielenkiintoista tietoa tuon ajan elämästä. Vaikka internet helpottaa suuresti tutkimustyötä, se vaatii paljon aikaa ja kärsivällisyyttä. Teksti on vanhakoa ruotsia ja kirjaimet jotain muuta, mitä peruskoulussa opetetaan.

Minua on suuresti hämmästyttänyt, miten verotuksen peruselementit periytyvät muutaman vuosisadan takaa.

Kommentti artikkeliin “Ei uutta verorintamalta sitten vuoden 1801”
  1. avatar Heikki Koskela sanoo:

    Terve Kari!
    Tilastani tuli ns. verohylky 1700-luvun loppupuolella, ja silloisesta isännästä tuli metsärosvo (Kalvolan Historia II).
    Isoisäni isä Pälkäneeltä osti tilan 1800-luvun alkupuolella, mutta Venäjän vallan aikaan. Minulla ei ole mitään käsitystä, keneltä tila ostettiin vai muutettiinko sinne noin vain.
    Historia on ihmeellinen asia t. Hessu K.

Jätä kommentti

css.php