Ei yllättänyt

Kunnallishallinnon rakennetyöryhmän selvitys ei yllättänyt. Kanta-Hämeen puristaminen kolmeen kuntaan on ollut jo esillä keskusteluissa. Oma lukunsa kuitenkin on, miten tavoitteeseen päästään.

Selvitys myös osoittaa, että Hämeenlinnan seudun kolme kuntaa ovat kaikki hyvässä iskussa. Kuntaliitoksilla saataisiin selvityksen mukaan joitakin etuja. Se kuitenkin unohtaa liitosten tuomien haittojen tarkastelun.  

Kun poliittista tahtoa ei ole löytynyt pakkoliitoksiin, ministeri Virkkunen on tullut sanelupolitiikan sijasta hieman kuntia vastaan. Nyt kuntia luvataan kuulla niiden omassa asiassa. Kuuleminen on kuitenkin aika muodollinen. Kunnan on nopeassa aikataulussa otettava kantaa esityksiin. Kuitenkin eräät keskeiset kysymykset mm. sosiaali- ja terveydenhuolto ovat ratkaisematta. Lausunto jää pakostakin ympäripyöreäksi ellei ajatusta torpedoida suoralta kädeltä. Mielestäni prosessi on suunniteltu aika huonosti, jos valtion tavoitteena on todella vapaaehtoiset kuntaliitokset.   

Kuntatalouden ongelmia ei ratkaista karttaan uusia rajoja piirtämällä. Ratkaisevaa on, miten palvelut voidaan tuottaa uudella tavalla. Siinä eduskunnalla on ratkaiseva rooli. Se määrää palveluiden määrän, laajuuden ja normitukset. Jos palvelujen normitus, esimerkiksi hoitajamitoitus, on tarkoin säädelty, ei rationalisointimahdollisuuksia ole. Rajojen siirtely ei silloin auta.

Kukaan ei tiedä, mikä on palveluitten rationalisointimahdollisuus nykyisellä normituksella? Miten kustannukset kasvavat mahdollisesta rationalisoinnista huolimatta palvelutarpeen kasvaessa? Onko meillä taloudellisia edellytyksiä nykyisiin hyvinvointipalveluihin jatkossa? Joudummeko kuitenkin tinkimään joistakin hyvinvointipalveluista tulevaisuudessa. Tätä kysymystä valtakunnan poliitikot eivät ole uskaltaneet nostaa keskusteluun.  

Olen ollut tekemässä kymmenkuntaa liiketoimintakauppaa. Niissä on etukäteen selvitetty rationalisointipotentiaali. Se on määrittänyt myös yksiköstä maksettavan hinnan. Kokemukseni näistä suunnitelmista ovat hyvät. Säästöpotentiaali on riittävän tarkasti laskettavissa. Hyvä suunnittelu myös helpotti ja nopeutti liiketoimintasiirron toteuttamista sekä tavoiteltujen hyötyjen saavuttamista. Mielestäni näistä kokemuksista kannattaisi ottaa oppia. 

Kuntauudistuksessa on keskitytty rajamuutoksiin tärkeimpien palveluitten järjestämisen jäädessä toisarvoiseen asemaan. Kuitenkin hyödyt tulevat sieltä. Valtion pitäisi omalta osaltaan päättää erikoissairaanhoidon vastuunjaosta. Ilman sitä, terveydenhuollon mallia on vaikea suunnitella.

Seudun poliitikkojen kannattaisi mielestäni unohtaa kuntarakenne ja keskittyä palveluitten uusiin tuotantotapoihin ja sen tuomiin rationalisointimahdollisuuksiin. Työ pitäisi aloittaa puhtaalta pöydältä ja tuoda seudun parhaat käytännöt yhteiseen käyttöön. Tällä parannettaisiin parhaiten kuntalaisten palveluita. Hallintorakenne päätetään vasta toisessa vaiheessa. Se on vain väline, jolla parempi palvelutuotanto järjestetään kuntailaisten käyttöön.

Uskallan kuitenkin epäillä, että seudun poliitikoilta ei löydy tähän tarvittavaa nöyryyttä ja rohkeutta.

Jätä kommentti

css.php