Presidentillisiä mielikuvia

Tänään on historiallinen päivä. Maamme ensimmäinen naispresidentti Tarja Halonen luovuttaa viran seuraajalleen Sauli Niinistölle. Yli 50 vuotta on kulunut siitä, kun maallamme oli edellisen kerran kokoomuslainen presidentti. Suuresti on yhteiskuntamme tänä aikana muuttunut. Presidentin valtaoikeudet ovat nyt paljon pienemmät kuin J.K. Passikiven aikaan.

Mannerheim

Ensimmäinen mieleeni piirtynyt, presidenttiä koskeva mielikuva liittyy presidentti Mannerheimin hautajaisiin. Äiti kuunteli hautajaisselostusta radiosta. Minä, 4-vuotias pikku poika, leikin kotimme ruokapöydän alla. Hautajaisselostuksesta on mieleeni jäänyt yksi kohta. Selostaja kertoo, miten kenraalit kantavat Mannerheimin arkkua alas kirkon portaita.

Kekkonen 

Seuraava mielikuva on vuodelta 1956, jolloin radiossa luettiin presidentin valitsijamiesvaalien ääniä: Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen …..   

1950 ja 1960-luvuilla vaaleja käytiin toisenlaisin välinein kuin tänä päivänä. Ulkomainonta oli tärkeässä osassa. Koulumatkalla ei voinut olla huomaamatta tienvarren ladonseiniä. Ne oli peitetty ehdokkaitten kuvilla. Osa kuvista oli töhritty. Aikuiset puhuivat jotain Honka-liitosta, mutta me nuoret emme politiikkaa silloin ymmärtäneet.

1960-luvulla tiedonvälitys oli hitaampaa ja vaatimattomampaa kuin nykyään, jolloin presidentti vierailee viikoittain kotimme olohuoneessa TV-ruudulla. Silloin presidentin toiminnasta sai lukea ja katsella valokuvia lehdistä. Tasavallan presidentin näkeminen ”livenä” oli suuri ja harvinainen tapahtuma. 

Muistan kun Hämeenlinnassa pidettiin maatalousnäyttely raviradalla. Sisäosastot olivat Kaurialan koululla. Minäkin olin päässyt sinne auttamaan. Väki odotti presidentti Urho Kekkosta vierailulle. Kaikki, minä muiden mukana, tungeksi ikkunan edessä nähdäkseen edes vilauksen presidentistä. Tunsin kuinka äiti tarttui minua olkapäästä ja viittasi taaksemme käytävälle. Presidentti seurueineen kulki nopeasti käytävällä ohitsemme.

Tapaamisia

Seuraava muistoni presidentti Kekkosesta liittyy opiskeluaikanani. Helsingin yliopiston Viikin laitoksilla vietettiin vihkiäisjuhlaa. Olin Maatalous-metsäylioppilaiden liiton puheenjohtaja. Haastava tehtäväni oli käyttää opiskelijoitten edustajana puheenvuoro vihkiäisjuhlassa. Muistan miten tuskailin pitkään puheen sisällön kanssa ja lopulta se valmistui, vaikka en ollut itsekään siihen aivan tyytyväinen. Teksti ei ole enää tallella, mutta muistan käsitelleeni opiskelijoitten sosiaalisia kysymyksiä mm. terveydenhuoltoa.

Viikin laitoksen vihkiäiset 

Tasavallan presidentin lisäksi puhetta kuunteli myös Helsingin yliopiston rehtorina tuleva arkkipiispa Mikko Juva. Todistuskappaleena tilaisuudesta on onneksi säilynyt valokuva. Valitettavasti en koskaan tämän jälkeen ole päässyt esiintymään näin arvovaltaiselle kuulijakunnalle. 

Työni puolesta tapasin presidentti Kekkosen pari kertaa 1970-luvun loppupuolella. Hoidin MTK:ssa vilja-asioita. Silloin vietettiin syksyisin Leipäviikkoa. Vilja-alan toimijat veivät tasavallan päämiehelle uudisleivän. Minulla oli ilo olla joskus mukana delegaatiossa. Käynti tietysti jännitti nuorta miestä. Puhetta en silloin joutunut pitämään, vaan sen hoitivat kokeneemmat henkilöt. Kun virallinen osuus oli ohi, presidentti pyysi meitä istumaan sohvalle. Keskustelimme muutaman minuutin ja sitten hän ystävällisesti antoi ymmärtää, että delegaation aika oli käytetty. 

Presidentti oli tunnetusti kova kuntoilija ja kalamies. Tapasin kerran Kekkosen kanssa kalastamassa olleen henkilön. Etikettiin luonnollisesti kuului, että Urkki saa ensimmäisen lohen eikä kukaan voi saada suurempaa kalaa kuin hän. Kuinka ollakaan lohi iski ensimmäisenä kiinni tämän tapaamani seurueen jäsenen vieheeseen. Hän mietti kuumeisesti, mitä tehdä tässä tilanteessa. Kala ui edes takaisin eikä hän edes yrittänyt väsyttää sitä. Lähellä kalastava UKK huomasi tilanteen ja huusi: ”Etkö näe! Sinulla on lohi kiinni!” Se oli lupa nostaa kala ennen päämiestä.       

Kekkosen jälkeen

Seuraavista presidenteistä ei minulla ole yhtä konkreettisia mielikuvia. Työni puolesta en ole enää päässyt heitä tapaamaan. Toisaalta politiikkaa harrastavan olen seurannut presidenttien lausuntoja ja tekemisiä. 

Vaikka presidentin valtaoikeuksia on karsittu, kansalaisille presidentti on edelleen tärkeä henkilö, jonka toimintaan liittyy paljon odotuksia. Hän on arvojohtaja, joka voi asemansa avulla nostaa keskusteluun tärkeitä asioita.

Onnen ja menestyksen toivotukset Tasavallan Presidentti Sauli Niinistö! 

Kommentti artikkeliin “Presidentillisiä mielikuvia”
  1. Heippa!

    Kiva lukea muistikuviasi eri presidenteistä. Minun ikäluokkani muistikuvat ovat aika erilaisia, kun ei ollut muuta kuin Kekkonen. Olin jo itsenäinen yrittäjä, kun Koivisto aloitti presidenttikautensa viransijaisena. Koko presidentti instituutio oli jotenkin nuoressa mielessäni sekaisin, kun Kekkonen ja presidentti oli sama asia. Perheessäni on seurattu aina yhteiskunnan vaiheita ja minäkin opin siihen jo lapsena, mutta jotenkin Kekkosesta tuli minulle ja ilmeisesti muillekin ikäisilleni kaiken yläpuolella oleva hahmo. En ymmärtänyt ollenkaan, kun kotonani kritisoitiin häntäkin. Opin vasta aikuisena, että presidentin virka on politiikkaa ja demokratiassa presidentit vaihtuu.
    Odotan mielenkiinnolla mitä Niinistö saa aikaan vai onko enää mahdollista pressan edes saada jotain aikaan, kun valtaa ei juurikaan ole.

    Inkeri Valtonen

Jätä kommentti

css.php