Luontoretkellä

Tämän sunnuntain kohokohtia oli luontoretki vaimon kanssa Parolan harjuille. Päätimme lähteä katsomaan kylmänkukkaa, tuota hämäläistä, suojeltua harvinaisuutta.

Erehdyin harjulla kulkevista poluista ja valitsin tietysti väärän uran. Päädyimme viereisen harjun laelle. Pysähdyimme tuumaamaan, kuinka helpoimmin pääsisimme oikean harjun laelle. Silloin muutaman metrin päästä pyrähti heinäsorsanaaras lehtoon. Kuiva harju ei ole tyypillinen paikka sorsalle. Ihmettelin, voisiko sillä olla pesä täällä harjun laella. Untuvilla vuorattu pesä löytyikin suojaisasta paikasta taipuneen katajan alta. Pesässä oli kymmenen munaan. Pesä ei olisi paljastunut, jos emo olisi malttanut ollut hiljaa paikallaan.

Oman pohdiskelunsa aiheutti poikasten siirtyminen veteen. Läheisten suppien pohjalla on nyt vettä, mutta kesäaikana ne taitavat olla kuivia. Lehijärvelle on matkaa linnuntietä vajaa kilometri. Maasto on risukkoinen ja mäet jyrkkiä. Helppo ei poikasten taival tule olemaan ensimmäiselle uintimatkalleen. Poikue voi kärsiä suuria menetyksiä siirtyessään veden varrelle.   

Kylmänkukat kukkivat upein sinisin kukin. Niiden ihanan karvaiset kukkavarret, kannattivat ylväästi suuria kukkia. Niitä oli kolme kuten viime vuonnakin. Ihastelimme näitä kauniita luonnon ihmeitä ja valokuvasimme ne muistoksi. Harjun lukuisat sinivuokot koristivat myös upeasti talven jälkeen niin väritöntä metsän pohjaa. Pajun keltaiset kukinnot toivat oman väri-ilmeensä keväiseen luontoon.

Pohdiskeluja

Kahvitauko luonnon helmassa, on se sitten työn lomassa tai retkellä, on aina nautinto. Istuimme kannon nokassa nauttien eväitämme. Keskustelu meni myös tuleviin vuosiin. Kukaan ei tiedä, kuinka paljon niitä on itse kullakin jäljellä. Paljonko on yhteisiä vuosia  jäljellä. Pitäisikö tuo tuleva aika omistaa perheen ja lastenlasten hyväksi. Oma tyttäreni on pahoitellut, etten lasten ollessa pieniä johdattanut heitä luontoharrastuksen ja valokuvauksen pariin. Tunnen siitä aiheellisesti syyllisyyttä. Työkiireet ja -tavoitteet veivät silloin voiton. Paljon myös sellaisia töitä ja harrastuksia on  jäänyt tekemättä, jota olisin halunnut tehdä. Onko nyt eläkepäivinä niiden aika? 

Keskustelumme sivusi myös kunnallispolitiikkaa. Onko enää aiheellista lähteä kunnallisvaaleihin ehdokkaaksi. Onko kahdenkymmenen vuoden aikana eri tehtävissä tullut jo tehtyä riittävästi yhteisten asioitten hyväksi. Ikä alkaa painaa ja nuorempien on joka tapauksessa otettava joskus vastuu.  Vai olisiko kuitenkin kuntalaisten edun mukaista, että tulevan sosiaali- ja terveystoimen yhteistoiminta-alueen muodostamisessa  mukana olisi joku kokeneempi poliitikko.

Ratkaisu ei kuitenkaan ole yksin minun päätettävissäni. Lopullisen päätöksen tekevät kuntalaiset. Löytyykö minulle vielä tarpeeksi kannatusta äänestäjien joukossa?   

Paljon kysymyksiä eikä vastauksia. Pohdiskelu jatkuu. Valinta on vaikea, mutta oma päätös on joka tapauksessa tehtävä.

Jätä kommentti

css.php