Lähi- ja luomuruoka vaatii panostuksia

Ruoka on meille jokaiselle elintärkeä asia. Siitä meillä jokaisella on oma vahva mielipiteemme. Se voi olla asiantuntijan  kommentti tai kertoa omista mieltymyksistämme ruokaan. Yksi tykkää gourmet-ruuasta. Toinen on vannoutunut pikaruuan ystävä. Ruuan mausta kaikilla on oma mielipiteensä, eikä makuasioista kannata riidellä.

Ruokailun pitäisi olla sosiaalinen tapahtuma, mutta nykyisellä mikroaaltouunin aikakaudella se helposti supistuu hätäiseen ruuan nauttimiseen. Ruoka ei ole nykyisin enää yksinomaan ravinnontarpeen tyydyttämistä.  Siihen liittyy myös arvolatauksia. Joku ei halua syödä eettisistä syistä lihaa. Toinen haluaa luomuruokaa. Kolmas haluaa vähentää raaka-aineiden siirron ympäristöpäästöjä ja haluaa ruuan tuotettavaksi lähellä.  

Suurtuotantoa

Suomessa moni kansalainen syö ateriansa julkisen sektorin tuottamana kouluissa, päiväkodeissa, vanhainkodeissa, sairaaloissa ja puolustusvoimissa jne.. Suurkeittiöiden ruuan valmistus noudattaa suurtuotannon lainalaisuuksia.  Allergioitten esiintyminen on tuonut haasteita joukkoruokailuun ruuanvalmistukseen.  Maahanmuuttajat,  uskonnolliset syyt ja ruokailijoiden arvomaailma pakottavat suurtuotannon ohella valmistamaan myös monta, erilaista, yksilöllistä ateriaa. Tuotannossa riittää kiirettä.

Ostoja keskittämällä ja raaka-ainevalikoimaa supistamalla on julkisella sektorilla pystytty saamaan aikaan säästöjä. Suuremmilla ostoerillä on saatu edullisempia hinta-, maksu-  ja toimitusehtoja. Logistiikan kulut ovat alentuneet. Tavaran käsittely on tullut helpommaksi  ja varastojen kierto on nopeutunut. Tuotantoa on voitu virtaviivaistaa. On saatu aikaan suuria säästöjä.

Tämän, taloudellisesti myönteisen kehityksen kääntöpuoli on ollut toimitusten siirtyminen suurille tavarantoimittajille. Pienet paikalliset elintarviketuottajat eivät pärjää tässä hintakilpailussa eivätkä kykene tuottamaan vaadittavia suuria volyymeita.    

Lähi- ja luomuvaihtoehto

Viime aikoina lähi- ja luomuruokakeskustelu on nostanut päätään. Luomuruokaa on vaadittu vaihtoehdoksi päiväkotiin. Lähiruoka on nähty mahdollisuutena edistää paikallista elintarviketuotantoa, mistä löytyy onnistuneita esimerkkejä Suomestakin.

Lähiruuan määritelmästä tulisi kuitenkin ensin sopia. Joillekin lähiruuna tuotantoalue on se, mikä näkyy paikallisesta kirkontornista. Toiselle lähiruoka on tuotettu 100 kilometrin säteellä. Kolmannelle kaikki Suomessa tuotettu ruoka on lähiruokaa vastapainona lihan tuontiin Argentiinasta tai Brasiliasta. 

Päättäjät ovat nostaneet lähi- ja luomuruuan lisäämisen eräissä tapauksissa kunnan strategiseksi tavoitteeksi. Tavoitteen toteutuminen vaatii kuitenkin strategian ohella muitakin käytännön toimenpiteitä.

Joukkoruokailussa ollaan valmiit tekemään teemapäiviä ja nostamaan paikallisia tavoitteita esille. Pienet paikalliset erät ja keittymätön logistiikka tuovat haastetta kaikille toimijoille. Nähtäväksi jaa onnistutaanko muutamalla teemapäivällä oleellisesti lisäämään paikallista tuotantoa.  

Ehkä suurin este kuitenkin on raha. Ruokahuoltoa ohjataan aterian hinta- ja tuotantotehokkuusmittareilla. Näihin lähi- ja luomuruoka vaikuttavat negatiivisesti. Päättäjien tulisikin tavoitteiden saavuttamiseksi antaa ruokahuoltoon lisää rahaa. Tässä joudutaan luottamaan siihen, että paikallisen elinkeinon kehittyminen tuottaa panokset takaisin lisääntyneinä verotuloina ja työllisyyden myönteisenä kehittymisenä.  Pelkkä kirjaaminen kunnan strategiaan ei valitettavasti riitä hyvien tavoitteiden toteutumiseen.

 

Jätä kommentti

css.php