Hyvinkään tragedia

Hyvinkään ampumisvälikohtaus järkyttää meitä kaikkia.  Henkilön äkillinen poismeno on aina suuri järkytys omaisille ja läheisille tapahtuu se sitten tapaturman tai liikenneonnettomuuden seurauksena. Erityisen suuri se on tällaisessa ampumisvälikohtauksessa.   

Nuoret viattomat ihmiset, joilla valmistuminen ammattiin oli muutaman päivän päässä ja koko elämä edessään, ovat joutuneet ampujan uhriksi. Tunteemme ovat myös nuoren poliisiharjoittelijan puolella, joka virkatehtävää suorittaessaan joutui ampujan uhriksi ja tällä hetkellä taistelee omasta elämästään.

Tämä ampumisvälikohtaus on suuri järkytys myös ampujan omaisille. Äitinä ja isänä he kysyvät, miksi näin kävi? Mitä minun olisi pitänyt tehdä toisin, jotta tätä ei olisi tapahtunut? Miksi nuoremme turmeli tällä tavalla oman elämänsä?   

Väkivaltaa yhteiskunnassa on aina ollut, esimerkiksi puukkojunkkarit aikanaan. Väkivaltaa tulee valitettavasti jatkossakin olemaan. Vaikka kuinka pyrkisimme parantamaan aseiden säilytystä, emme pysty sillä estämään tällaisten tragedioiden syntymistä.  Puukkojunkkarien häijyily hiipui, kun yhteiskuntaolot paranivat ja nuorille tuli aitoa tekemistä.  

Yhteiskunnassamme on ehkä tapahtunut muutoksia, joiden vaikutuksia meidän on vaikea ymmärtää. Onko nykyinen vanhempien kiireinen elämäntahti jättänyt liian vähän aikaa kasvatustyölle? Saavatko nuoremme riittävästi rakkautta ja asetetaanko rajoja eli välitetäänkö heistä aidosti?  Onko perheiden vastuun kasvatustyöstä hämärtynyt ja siirtynyt liikaa päiväkotien ja koulun vastuulle? Onko television ja erilaisten pelien mallit iskostaneet joihinkin nuoriin virheelliset toimintamallit? 

Meidän on pyrittävä tukemaan perheiden kasvatustyötä,  jotta nuoret kehittyvät tasapainoisiksi ja vastuuntuntoisiksi. Meidän pitäisi myös lähimmäisinä pystyä aistimaan niitä heikkoja signaaleita, joita huonosti voivat lähimmäisemme viestivät, ja regoitava niihin. Se ei kuitenkaan ole helppoa.

5 kommenttia artikkeliin “Hyvinkään tragedia”
  1. avatar teknopappa sanoo:

    Kari puhuit täyttä asiaa kirjoituksessasi. Huomisesta ei tiedä vain historia on tiedossa. Tulevaisuuteen voidaan vaikuttaa niin yhteiskunnan kuin perheenkin. Nykyään ihmisten elintaso on paremmin kuin puukkojunkkarien aikaan, mutta silti on ongelmia.tuntuu olevan riittämiin. Elintason nosto ajaa ihmiset kilpailutilanteeseen rahaa pitää tuottaa kaikin mahdollisin keinoin. Onko sitten pakko tuottaa hyödykkeitä jatkuvalla vauhdilla. Tuottavuus on kasvanut niin että kaikille ei riitä tuottavuudesta elintasoa saati töitä.. Tällöin ihmiset purkavat pahaa oloaan monella tapaa mm. Hyvinkään ammuskelu johtuu varmaan tästä.. Ihmisille pitää löytää muutakin tekemistä kuin vain hyödykkeiden valmistamisesta tässä yhteiskunnan pitäisi olla aktiivisempi.
    Perhe elämäkin on muuttunut niin hektiseksi että ollaan liiaksi tietokoneiden ja kännyköiden kanssa eikä vietetä aikaa perheen kanssa. Myös työ elämä raakuus vaikuttaa perhe elämään niillä joilla on töitä ovat iltaisin niin väsyneitä että eivät jaksa seurata jälkikasvujen toimintaa.

  2. avatar Kari Ventola sanoo:

    Terve Teknopappa,
    Kommenttisi perhe-elämän hektisyydestä ja teknisten apuvälineiden käytöstä osuu naulan kantaan. Perheillä ei todella tahdo enää olla yhteistä aikaa. Väsyneet vanhemmat eivät jaksa antaa lapsille rakkautta ja asettaa rajoja.

  3. avatar Sari Rautio sanoo:

    Hyvä kirjoitus kamalasta aiheesta. Tämän päivän HäSassa oli Kaija-Leena Savijoen erinomainen kirjoitus myös nuorten elämän haasteista. Ehkä tärkeintä mitä voimme nuorillemme opettaa on että jokainen kelpaa ihan omana itsenään eikä menestyksen kautta ihmisiä rankata paremmuusjärjestykseen. Peace, love and understanding. Kaikista tärkeintä on ihmisten tuleminen toimeen toisten kanssa. Empaattisuus ja vuorovaikutustaidot, toiseen asemaan asettuminen ja aito yhdessä eläminen. Ihminen on laumaeläin, joka tarvitsee toista ihmistä ja haluaa olla tarpeellinen. Meillä on, Kaija-Leenan kolumnia siteeratakseni, koko elämä aikaa. Heti ei tarvitse olla valmis. Eli ollaan armollisia, ja nöyriä, ja annetaan anteeksi sekä otetaan opiksi.
    Sari

  4. avatar Harri Ristamäki sanoo:

    Aloitus oli sellainen, kuin näistä asioista yleensä tuppaa olemaan, mutta tuo ”ollaan armollisia, ja nöyriä, ja annetaan anteeksi sekä otetaan opiksi” on pahimman luokan populismia ja hurskastelua, anteeksi vain.

    Nämä vaan ovat tuoreina sellaisia juttuja, joista on vaikea mitään viisaita ja väkeviä kirjoittaa, joten menköön tuokin.

  5. avatar Heikki Koskela sanoo:

    Tervehdys kaikille!
    Aina nuoren ihmisen väkivaltainen kuolema järkyttää. Kun on ilmeisen hyvä ja onnellinen elämä edessä, ja se yhtäkkiä päättyy surmanluotiin.
    Kuolema on kuitenkin kaiken ikäisillä aina läsnä. Luoteihin, puukkoihin ja kaikenlaisiin astaloihin kuolee joukko ihmisiä. Suojateillä murskaantuu lain vastaisesti nuoria ja vanhoja. Monen nuoren elämä päättyy tänä kesänä mopon satulassa tai mopoauton kyydissä. Juhannuksena hukkuu kymmenkunta ihmistä, pääasiassa työikäisiä ja -kykyisiä miehiä. Sitten on vielä liikenne.
    Kaikkia turhia kuolemia yhteiskunta yrittää ehkäistä, mutta aina niitä sattuu.
    Voidaanko väkivaltaisia kuolemantapauksia ehkäistä? Minusta kuolemantuottamuksen tai vakavan invaliditeetin aiheuttamisen seuraamusta pitäisi koventaa ja samalla saada säästöjä aikaan.
    Vangin vuorokausikustannus on nyt vajaa pari sataa euroa. Ulkoistetaan tämä palvelu Venäjälle. Neuvotellaan viiden kympin säilömismaksu/vrk murhista ja tapoista tuomituille. Pelote olisi tuntuvampi kuin nyt.
    Siperia opettaa t. Hessu K.

Jätä kommentti

css.php