Äänestäjän kuluttajansuoja

Kunnallisvaaliehdokkaat ovat saaneet numeronsa ja innokkaimmat ehdokkaat ovat jo pyrähtäneet vaalikentille kuin varpusparvi. Toiset ehdokkaat kuopivat vielä lähtökuopissa kuin malttamattomat hevoset lähtöä odotellessa. Kokeneiden ehdokkaitten diesel-kone ei vielä ole edes kunnolla käynnistynyt.

Seuraava kausi tulee kunnissa olemaan todella haasteellinen. EU:n rahoituskysymyksiä ei kunnallisvaaleissa ratkaista, vaikka joku voi niin väittää. Kunnan talous, itsenäisyys, terveydenhuollon ja muiden palveluiden järjestäminen ovat konkreettisia kysymyksiä, joihin uudet valtuutetut joutuvat ottamaan kantaa.

Kuinkahan moni uusi valtuutettu tietää, mitä heitä on odottamassa? Valtio on leikkaamassa avustuksiaan kunnille ja se pakottaa arvioimaan taloutta ja toimintaa aivan uudella tavalla. Helppoa ei tulevien budjettien tekeminen tule olemaan.

Moni vannoo kunnan itsenäisyyden nimiin. Osaakohan ehdokas kertoa äänestäjille, mitä se käytännössä edellyttää ja miten se hoidetaan? Muitakin vaalilupauksia voidaan tehdä, mutta lupausten lunastaminen voi olla vaikeaa. Demokratiassa enemmistö on saatava ehdotuksen taakse.

Vuosien varrella olen nähnyt monenlaisia luottamushenkilöitä. On aktiivisia ja passiivisia, asioihin syvällisesti paneutuvia ja vain minimin työstäviä, puheliaita ääniharavia ja hiljaisia todellisia työmyyriä. Nykyisin ei onneksi enää tapaa niitä, jotka avaavat kokouskutsun vasta kahvinjuonnin aikana.

Eniten olen ihmetellyt niitä, joilla ei ole asioihin kantaa. Kaikkiin kysymyksiin ei toki tarvitse käyttää puheenvuoroa. Jos ei yleensä ole mitään sanottavaa, niin mikä on silloin luottamushenkilön rooli ja motiivi? Nauttia kokouskahveista ja palkkiosta?

Olen seurannut erään ehdokkaan vaalikampanjan valmistelua. Innolla hän rakentanut kampanjaansa. Tarmokkaasti ehdokas on etsinyt yhteistyökumppaneita. Hän on rakentanut ylevän vaaliohjelman tavoitteineen ja järjestänyt tilaisuuksia. Tämä tarmo hämmästyttää, sillä luottamushenkilönä hän ei ole osallistunut kuin runsaaseen puoleen kokouksista. Poissa ollessa varajäsentä ei ole kutsuttu kokouksiin. Niissä hänellä ei ole käyttänyt ainuttakaan puheenvuoroa, paitsi ilmoittanut pöytäkirjan tarkastuksen sopivan hänelle, silloin kun sitä on kysytty.

Miten äänestäjä voi luottaa ehdokkaan hoitavan lupaamiaan yleviä tavoitteita, jos kokousaktiivisuus on tällä tasolla? Äänestäjän kuluttajansuoja on heikko. Neljän vuoden päästä hän voi äänestää toista henkilöä, mutta muita sanktioita ei vaalilupausten pettämisestä ole.

Henkilöä palkattaessa kannattaa hänen työhistoriansa ja aikaansaannokset tarkistaa. Entäpä jos äänestäjä tarkistaisi ehdokkaansa taustat? Kun kysyy samassa luottamuselimessä toimivilta henkilöiltä ehdokkaan asioihin paneutumista, aloitteellisuudesta  ja aktiivisuudesta, voi saada hieman tukevamman pohjana äänestyspäätökselleen. Takuuta sekään ei tosin anna.

Seuraavalla kaudella kunnat ovat todella suurten päätösten edessä. Siinä kysytään kykyä nähdä asioita kokonaisuutena. Joudutaan tekemään päätöksiä, joiden kaikki yksityiskohdat eivät välttämättä ole tiedossa. Riskillä joudutaan päättämään. Siinä kokemus on hyvänä turvana.

Jätä kommentti

css.php