Suomenkielen oikeuksien juhlavuosi

Tässä viikonvaihteessa juhlitaan monin eri tavoin suomenkielen oikeuksien 150 vuotta.  J.V. Snellman tapasi Parolannummella Keisari Aleksanteri II:n v. 1863 ja sai häneltä lupauksen suomen kielen oikeuksien parantamisesta. Tapaamispaikalle pystytettiin viisi vuotta myöhemmin Parolan leijona-patsas.

Kunnostettuna ja kullalta hohtavana se on upea muistomerkki tästä tärkeästä tapahtumasta  ja tarjosi hienot puitteet tämän päivän juhlalle, jota sääkin suosi.

Puheissa tuotiin hyvin esille suomenkielen merkitys kansalaisten asioinnin kannalta. Oman kielen käyttäminen edisti myös sivistyksen kehittymistä. Erittäin upea oli Kari Rydmanin säveltämä ja Eero Ojasen sekä Henri Kapulaisen sanoittama Juhlakantaatti. Toivottavasti se kuullaan uudelleen vielä myöhemminkin. 

Sukuseuramme kantaisällä Juhana Idänpään-Heikkilällä, hämäläisellä talonpojalla Vanajan Idänpäästä, on myös mielenkiintoinen liittymäkohta keisarin vierailuun. Felix Seppälä kuvaa tätä tapahtumaa:

Aivan erikoista huomiota herätti Idänpää-Heikkilän puhe keisari Aleksanteri. II:lle tämän käydessä 1863 Hämeenlinnassa. Kun keisari otti vastaan säätyjen edustajia, päättivät paikalla olleet talonpojat, että Idänpää-Heikkilä pitää hänelle puheen, minkä sisältöä jonkin verran yhdessä pohdittiin. Näyttää olleen omanmaalaisillekin yllätys tämä Hämeen talonpoikien rohkea ja itsenäisyyttä osoittava teko. Hämäläinen kertoo, että Idänpää-Heikkilän »kielevästi» pitämä puhe »otettiin lempeästi vastaan, vaikka yhden hengen puhe ei juuri ollut paikallansa tämmöisessä yleisön esityksessä maan Hallitsialle». Muistitiedon mukaan Idänpää-Heikkilän puhe ei ollut kirjoitettu – yleensä hän puhui vapaasti -, mutta mukana ollut K. Paturi on Helsingin Uutiselle kertonut siinä kiitetyn, keisaria siitä, että hän oli saapunut Suomeen, että hän oli jatkanut Aleksanteri I:n työtä kansakuntien joukkoon korotetun Suomen oikeuksia lisäämällä ja että hän oli kutsunut kokoon valtiopäivät; lisäksi siinä vakuutettiin Suomen kansan uskollisuutta. Aleksanteri II, joka tiedusteli maaherralta, oliko Idänpää-Heikkilä todellakin vain talonpoika, pyysi saada puheen kokonaisuudessaan. Seuraavana yönä Idänpää-Heikkilä pani sen paperille ja sai siitä myöhemmin keisarin kiitoskirjeen.  (SUOMEN TALONPOIKIA Lallista Kyösti Kallioon, Porvoo 1952: 373).

3 kommenttia artikkeliin “Suomenkielen oikeuksien juhlavuosi”
  1. avatar Tapani Silvo sanoo:

    Tämä huomioitiin myös täällä Ruotsin TV:n suomenkielisissä uutisissa:
    http://www.svtplay.se/video/1341658/1-8-17-50
    Tavastehus´issa on kirjoitettu tämä tärkeä paperi, joka vahvisti suomenkielen aseman.
    Asiasta uutisten lopussa, minuuttilukemasta 06:20.
    Tapani

  2. avatar Sari Rautio sanoo:

    Oli upea juhla, tai koko juhlaviikko. Hienoa kielen käyttöä kuultiin puheissa ja esitelmissä, sekä Olli Jalosen runossa! Juhlakantaatin soisi kuultavan moneen kertaan ja erilaisille yleisöille, se oli viihdyttävä, informatiivinen ja jopa hauska!

    Juhlakokonaisuus on hyvä esimerkki siitä mitä hyvällä yhteistyöllä saadaan aikaiseksi.

    Ja niin, käykääs tutustumassa Keisarin mäntyyn Kiltissä, Pikku Parolassa. Mainio retkipaikka, ja siniveristen piknikpaikka vuosisatojen takaa.

    Sari

  3. avatar Aarno Järvinen sanoo:

    Niinpä niin
    Iloinen oli suomalaisen mieli
    kun sallittiin Suomen kieli.
    Mutta entäs nyt. Meidänkielen sekaan sotketaan ulkomaansanoja ja entäs sitten ne sidesant: ”Öööö,niinku jne.
    Aarno Järvinen

Jätä kommentti

css.php