Kangerteleva seutuyhteistyö

Valtuustokauden alussa käynnistetty seutuyhteistyö näyttäisi nykyisessä muodossaan tulleensa tiensä päähän. Joulukuun seutufoorumissa kaupunginhallituksen puheenjohtaja vihjaisi, että kaupungilla on niin paljon muuta työtä, että seutuyhteistyötä pitää pohtia. Kaupungin-/kunnanjohtajien kokouksessa Hämeenlinna esitti, että nykyisessä muodossa toimintaa ei jatketa.

Seutuyhteistyöhön lähdettiin erilaisin tavoittein. Hämeenlinnalla oli valtapyrkimyksiä. Se tavoitteli kuntaliitoksia. Naapurit olivat valmiit palveluiden kehittämiseen seutuyhteistyön puitteissa. Kun kävi selväksi, että kuntaliitokset eivät toteudu, oli havaittavissa hämeenlinnalaisten kiinnostuksen lasku yhteistyöhön.

Seutuyhteistyö käynnistettiin pienten, konkreettisten askeleitten politiikalla. Tavoitteena oli rakentaa luottamusta osapuolten kesken ja saada onnistumisen elämyksiä. Kun luottamuspohja olisi kyllin vahva, voitaisiin tarttua poliittisesti vaativampiin haasteisiin.

Tämä pienten askelten politiikka näyttäisi nyt koituvat yhteistyön kompastuskiveksi. Olisi ilmeisesti haluttu nopeammin suurempia tuloksia. Nyt ei myöskään uskota yhteistyön mahdollisuuksiin tai jakseta odottaa merkittävämpiä saavutuksia.

Hattula on ollut koko ajan seutuyhteistyön kannalla. Myönnän, että toistaiseksi työn tulokset ovat kieltämättä melko vaatimattomia. Tähän kuitenkin löytyy luonnollinen selitys. Saadut kokemukset ovat osoittaneet, että toiminta pitää organisoida toisella tavalla. Yhteistyö ei ole ollut kyllin tavoitteellista ja myös toiminnan johtaminen vaatii tehostamista. Tämän vuoksi kehotin seutufoorumissa osapuolia miettimään toiminnan tavoitteiden asettamista ja organisointia uudella tavalla.

Jos organisoitu seutuyhteistyö nyt päättyy, niin seutu ja sen asukkaat ovat kaikki häviäjiä. Valtuustokauden alussa oli yhteisiä, vapaamuotoisia tapaamisia eri asioista. Ne olivat mukavia kahvinjuontikokouksia, mutta organisoimattomina niiden tulokset olivat laihoja. Sille tielle ei kannata palata.

Olen huolissani Hämeenlinnan seudun elinvoiman ja kilpailukyvyn kehittämisestä jatkossa. HHT-hanke on tärkeä, mutta se ei yksin riitä. Paljon olisi yhdessä tehtävissä myös palvelurakenteiden tehostamisessa. Kun Hämeenlinna on osin purkanut tilaaja-tuottajamallin, nyt olisi mahdollista verrata kuntien palvelutuotantoja ja siirtää parhaita käytäntöjä naapurikuntiin. Sote-ratkaisu on ainutkertainen mahdollisuus kehittää laadukas ja tehokas seudullinen palvelurakenne puhtaalta pöydältä. Siinä tarvitaan kaikkien kuntien panostaa. Mahdollisuutta ei kannata hukata.

Toivotaan, että seutuyhteistyö ei lopu, vaan järjestäytyneelle seutuyhteistyölle löytyy uusi muoto, jonka kaikki osapuolet kokevat hyödylliseksi.

Agronomi Kari Ventola (kok.) on Hattulan kunnanhallituksen puheenjohtaja

Kolumni julkaistu Hämeenlinnan Kaupunkiuutisissa 7.3.2015

 

5 kommenttia artikkeliin “Kangerteleva seutuyhteistyö”
  1. avatar Seppo Rehunen sanoo:

    Hyvä Kari
    Kiitos kirjoituksesta, jossa kirjoitat auki sivusta seuraajan aavistukset. Olisikohan sopiva hetki laajentaa yhteistyö sekä sote-tulevaisuuden että HHT-hankkeen takia Riihimäen seutukunnan suuntaan?
    Nykytilanteessa on vaarana se, että edes Hämeenlinnan seutukunta ei ole riittävän vahva, vaan painoarvo lisääntyy merkittävästi vasta, kun radanvarsikunnista mukaan otetaan myös Hausjärvi ja Riihimäki. Miltä tuntuu?

  2. avatar Kari Jokinen sanoo:

    Pitäisikö kuitenkin jatkaa noita mukavia vapaamuotoisia kahvinjuontikokouksia. Niissähän voisi ottaa puheeksi vaikka sen, mitä yhteisiä tavoitteita pitäisi asettaa ja vaikkapa ihan epämuodollisesti, ilman kunnanvaltuustojen asettamia raameja, muodostaa selvittelyporukoita valmistelemaan ehdotuksia yhteisiksi ohjelmiksi.

    Keskustelunaiheita varmaan löytyisi ainakin sote-hankkeiden ympäriltä samoin kuin maankäytön ja kaavoituksen parista.
    Jos vielä muita puheenaiheita halutaan, niitä voisi löytyä vaikka kuntaomisteisten keittiöiden yhteistyöstä, kuntien infran kunnossapidon ja kiinteistönhoidon yhteistyöstä tai vaikkapa koulujen toiminnasta. Kaikki pieniä, mutta kuntalaisten kannalta tärkeitä ja konkreettisia asioita, joissa yhteinen tahto voisi löytyä siitä, että kaikki haluaisivat noiden palvelujen tehokasta ja taloudellista tuottamista.

  3. avatar Kari Ventola sanoo:

    Seppo: Varmaan kannattaa seurata, mitä kunta- ja palvelurakenteessa tapahtuu Riihimäen seudulla. Vaikka nauhakaupungin väkimäärä on suurempi, niin sisäinen köydenveto kahden keskuksen välillä voi syödä voimia siten, että etu häviää. Kokemuksesta tiedämme jo nyt, että kahden taajaman kunnissa on kova sisäinen kädenvääntö. Jos seudulla on yhteiset tavoitteet, joiden eteen kaikki tekevät töitä, niin seudun painoarvo nousee merkittävästi.
    Itse toteat blogissasi, että Hämeenlinnaa kehitetään kahdenkilometrin säteellä keskustasta. Miten nauhakaupungissa voitaisiin varmistaa myös muiden taajamien ja haja-asutusalueen kehittyminen?

    Kari: Mielestäni yhteistyön pitää olla jotenkin organisoitua. Pelkkä keskustelu ja ideoitten esiin nostaminen ei riitä viemään asioita eteenpäin. Suurimmat mahdollisuudet piilevät palveluitten uudelleenorganisoinnissa hyödyntäen muiden kuntien hyviä käytäntöjä. Tässä soten organisointi on todella tärkeä alue. Mainitsemistasi asioista mm. koulun ja kirjastojen alueella on otettu konkreettisia askeleita seutuyhteistyön tuloksena. Ruuanvalmistuksesta on sovittu tehtäväksi erillinen selvitys.

  4. avatar Kari Ilkkala sanoo:

    Terve Hattulan Kaima,

    seutuneuvottelukunnan puheenjohtajana täytyy todeta, että melkoisen kafkamainen trippi… tässä prosessissa on kerroksia enemmän kuin sipulissa. Itkukin on kuoriessa meinannut tulla. Sisäinen ja ulkoinen suhtautuminen seutuyhteistyöhön ja yhteistyökumppaneihin on ollut hyvin erilaista eri foorumeilla. Kaikille tuhkakuppia tunneälykkäämmille ristiriita on tietysti näkynyt koko ajan.

    Piilomotiivien olemassaoloa kuvaa hyvin mm. se, että valtuustotasolla päätetyn nykymuotoisen seutuneuvottelukunnan lopettamisesta ei olla Hämeenlinnassa keskusteltu missään demokraattisessa elimessä, tai edes esimerkiksi jokaisen kuukauden ensimmäisenä maanantaina pidettävässä kaupunginjohtajien, puheenjohtajiston ja valtuustoryhmien puheenjohtajien palaverissa. Tilaisuuksia hankkia evästystä kunnanjohtajien tapaamiseen ja tiedottaa siellä käydyistä keskusteluista on ollut runsaasti.

    Koko prosessissa on ollut ja on useita selkeitä ongelma-alueita:
    1) Poliittisen tahtotilan ilmeinen sisäinen ristiriitaisuus ja siitä seuraava viestinnän monimerkityksellisyys
    2) Ristiveto poliittisen päätöksenteon ja asiantuntijavalmistelun marssijärjestyksestä
    3) Seudullisen yhteistyön käsitteistön puutteellisuus, tai oikeammin olemattomuus
    4) Edellisistä seuranneet asiantuntijavalmistelun ohjauksen ja toteutuksen puutteet tahtotilassa ja sisällössä

    Lihavoin tuon kolmosen, koska siitä seuraa objektiivisen keskustelupohjan puuttuminen niin poliittiselta keskustelulta kuin ns. asiantuntijavalmistelultakin.

    Perusedellytys yhteistyölle on tietysti kaikkien osapuolien aito halu ja tarve. Lisäksi jokainen osapuoli lähtökohtaisesti odottaa, että yhteistyöstä on juuri heille välitöntä, suoranaista nettohyötyä (saavutetut edut miinus tarvittava panostus). Tässä piilee se seudullisen yhteistyön suuri sudenkuoppa, koska seudun parasta etua ei ole saavutettavissa maksimoimalla kunkin osallistujakunnan välitön etu.

    Osallistujakuntien etua maksimoidessa neuvotteluasemat ja tulos lukkiintuvat siinä vaiheessa, kun yksikään kunta ei pysty parantamaan omaa asemaansa heikentämättä jonkun muun asemaa. Jos yhdenkin kunnan nettohyöty on tässä vaiheessa pakkasella, yhteistyö ei johda tulokseen. Tämä on vakava virhe ajattelussa.

    Paras seudullinen tulos voidaan saavuttaa vain tarkastelemalla seudun etua kokonaisuutena ja valitsemalla sieltä tulos, jossa seudun nettohyöty on suurin mahdollinen. Tulos voi hyvin tarkoittaa sitä, että yksittäisen kunnan suora välitön nettohyöty on olematon tai jopa pakkasella. Kovin erilaisten ja erikokoisten yhteistyökuntien kohdalla tämä on jopa todennäköistä. Seudullisesti paras ratkaisu voidaan silti toteuttaa osallistujien keskinäisellä korvausjärjestelyllä, jossa nettohyötyjät siirtävät osan hyödystään nettomaksajalle.

    Tällaiseen ajatteluun pääseminen ei ilmeisesti vielä(kään) onnistunut. Pohjalla pitäisi aikuisten oikeasti olla jonkinlainen teoreettinen pohja allokointitehokkuuden optimoinnista: kaikessa ei sittenkään ole kyse pelkästä poliittisesta tarkoituksenmukaisuudesta, eikä paras ratkaisu aina ole se ilmeinen tai ”maalaisjärjellä” nähtävissä oleva.

    Tärkein seudullisen yhteistyön onnistumisen edellytys olisi sittenkin mieltää meidät seuduksi. Siinä ainakin meillä Hämeenlinnassa on vielä valtavasti töitä edessä.

  5. avatar Kari Ventola sanoo:

    Terve Kaima,
    Olet varsin syvällisesti analysoinut ja pohdiskellut seutuyhteistyötä. Vaikka emme pääsisi tavoitteissa seudun maksimaaliseen hyötyyn, niin piempääkin tasoa kannattaa tavoitella. Jos kaikki hyötyvät edes vähän, niin sekin on parempi kuin ei mitään.

    Kannattaa varmaan käydä keskusteluja siitä, miten me seudu yksittäisten kuntien päättäjät paremmin hahmottaisimme seudun edun ja tekisimme töitä sen eteen. Kannattaa myös miettiä, miten organisoimme seutuyhteistyön uudelleen, jotta se tuottaisi parempia tuloksia. Saaduista kokemuksista pitää oppia ja soveltaa saatuja kokemuksia käytäntöön.

Jätä kommentti

css.php